Korvatulehdus jos toinenkin

paperikukat ovessa

11 sairaspäivä menossa. Lapset ei ole kamalan kipeitä, välissä ne ehti jo kouluunkin, enkä mäkään ole enää kipeä, joten hermoja kiristää lähinnä kolmen ei-kamalan-kipeän riekkuminen sisätiloissa. Askarreltu on, ja kunhan jaksan, on tulossa noiden kukkien lisäksi myös pääsiäisaskarteluohjetta.

Flunssan jatkoksi kaikki kolme lasta sai korvatulehduksen – tai no, yhdellä se on ilmeisesti jatkoa viime kuulta. Se sai kuurin tuhdimpia antibiootteja, kahden muun kohdalla kysyin, voidaanko odottaa pari päivää, useinhan niiden pitäisi parantua itsekseen. Toisella on kuitenkin nyt ne pari päivää ollut korvat kipeinä, eli ei tunnu paranevan, vaikka on koitettu pitää nenää auki, eli kuuri aloitetaan. Kolmas sen sijaan ei ole korvista valittanutkaan, eikä enää ole lainkaan flunssainenkaan, joten tällä kertaa säästyy antibiooteilta. Talven saldo on siis kolme kuuria kolmelle lapselle – mikäköhän on kansallinen keskiarvo?

Nyt pinoan sohvatyynyt takaisin sohvaan ja lösähdän siihen, kaivan areenasta jonkun videon ja roikotan silmiä puolitangossa. Huomenna ainakin tervein pääsee jo ulos riekkumaan.

Mikäs teillä on talven saldo? Ja mä ainakin luotan siihen, että nää oli nyt viimeiset flunssat ennen elokuuta.

p.s. Huutamattomuusprojekti on muuten ottanut kolauksen näiden päivien aikana, joten senkin puolesta odotan itse kunkin paranemista. Ja siitäkin mun pitäisi kirjoittaa täällä, paremmalla energialla.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Mardi Gras – karnevaalitunnelmissa

karnevaalinaamariRanskan kouluissahan ei uskonto ole esillä lainkaan, mutta ei se (onneksi) tarkoita, etteikö uskonnollisia perinteitä näkyisi koulussa. Joulun jälkeen lapset leipoivat loppiaiskakkua, ja nyt laskiaisena on karnevaaliaika. Tänä vuonna karnevaalia juhlittiin lasten kouluilla jo vähän etukäteen, viime perjantaina.

20140304-204741.jpg

Mardi Gras, eli laskiaistiistai tarkoittaa suoraan käännettynä rasvatiistaita, ja sen perinneherkku on lätyt, ranskalaiset crêpes. Ranskalaisella koululla vanhempainyhdistys tarjosi lapsille lättykestit, mikä tarkoitti sitä, että kaikkia vanhempia pyydettiin tuomaan kasa lättyjä koululle – reippaimmatkaan äidit eivät olisi selvinneet 300 lätyn paistamisesta yhdessä aamupäivässä. Mies ja esikoinen pyöräytti käden käänteessä kymmenkunta lättyä, ja mä sain seuraavana päivänä kerätä täysin ansaitsemattomat kiitokset koululla (ei ole ensimmäinen kerta, oletusarvoisesti siis äidit ovat vastuussa ruoanlaitosta, ainakin jos sitä laitetaan vanhempainyhdistyksen piikkiin).20140304-204427.jpg

Lättykestien lisäksi oli lasten oma karnevaalikulkue, johon kaikki olivat askarrelleet naamarin. Vanhempia ei valitettavasti kutsuttu katsomaan, mutta aika hurjan näköistä oli, kun menin hakemaan lapsia, ja portaissa vastaan tuli 13 naamiota alle metrin korkeudella.

kansallispuku

Ranskalais-suomalaisella koululla ei ollut lättyjä, mutta perjantaina pidettiin naamiaiset, joihin meiltä lähti vähän yllättäen, ei suinkaan keijuprinsessa vaan kosovolaiseen kansallispukuun pukeutunut neito. Tosin puvussa on kimalletta vähintään yhden keijuprinsessan verran, Kosovossa ovat ymmärtäneet, miltä juhlapuvun kuuluu näyttää.

20140304-200312.jpg

Tähän kaikkeen verrattuna meidän suomalainen laskiaistiistai näytti uhkaavan harmaalta. Sitten avattiin kuuman mehun hanat ja espanjalainen päiväkoti pisti volat kaakkoon ja kädet ilmaan, ja tulihan meidän puistoonkin vähän karnevaalitunnelmaa.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Talviaskartelua: erilaiset lumihiutaleet

pumpulihiutaleet pic

Lapset oli riemuissaan aamulla: sataa räntää, sataa räntää! Ollapa 3-vuotias. Takatalven kunniaksi otin kuvan meidän joku aika sitten leikkaamista vähän erilaisista lumihiutaleista.

Materiaalina käytettiin siis vanulappuja, joiden leikkaamiseen tarvitaan mieluiten teräväkärkiset sakset, esim. kynsisakset. Aika vaativaa taitella lappu ja leikata siitä, eli ei sovi ihan pienille. Sen sijaan pienet voi tietysti käyttää aikuisen valmiiksi leikkaamia hiutaleita askarteluun, näitä voisi vaikka liimata siniseen tai lumiseen maisemaan.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Värillinen jäälyhty

lumilyhty sininen picEn viitsinyt laittaa otsikoksi talviaskartelua, koska musta mukava talviaskartelu on sellaista, mitä tehdään keittiön pöydän ääressä villasukat jalassa. No, lapsia on kuitenkin pakko ulkoiluttaa, koska muuten ne kohta on hyppimässä sen keittiönpöydän päällä, ja keksittiin sitten ulos sopivaa puuhaa. Meidän on pitänyt jo monena vuonna rakentaa lumilyhty, mutta jotenkin se aina jää, ja kun viime vuonna yritettiin jäälyhtyä, niin se vain joka kerta jäätyi umpeen tai hajosi kumotessa. Olisiko kellään tekniikkavinkkejä?

Pinterestissä (mulla on ”talvipuuhaa” -taulu) oli ihana kuva värillisistä jääpalloista, jotka oli tehty täyttämällä ilmapalloja elintarvikevärillä värjätyllä vedellä ja sitten jäädyttämällä. No, eihän me saatu ilmapalloihin vettä millään, värillistä vettä vain ruiskusi ympäriinsä. Pitäisiköhän niiden olla vesi-ilmapalloja? Laitettiin sitten sitä värillistä vettä muovisiin hillo- ja jugurttitölkkeihin (sellaisiin isoihin) ja jätettiin jäätymään.

jää collageJa hienoja jääpaloista tuli, kun ne seuraavana päivänä kumottiin. Tosin näitäkin oli vähän hankala saada purkeista ulos, joten ei kannata käyttää purkkeja, joihin on kovin kiintynyt. Koska värillisiä paloja oli vain kolme, tehtiin loput palat lumesta. Ja sitten koottiin lyhdyksi.lumilyhty pimeässä 2 pic

lumilyhty pimeässä picJa sitten nopeasti takaisin sisään ihastelemaan lyhtyä ikkunasta. Hrrrrr!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Talviaskartelua

talviaskartelua https://leluteekki.wordpress.comYllättävän vaikeaa keksiä talviaskarteluja. Tässä nyt kuitenkin yksi. Mä rupesin keräämään ”Talviaskartelua”-otsikolla Pinterest -taulua mutta eipä sinne ole löytynyt muuta kuin lumihiutaleita ja lumiukkoja eri tekniikoilla. Valkoisella värilliselle paperille maalaaminen tai piirtäminen tietysti olisi talvista myös, jos nyt talveen ensin tulisi lunta (ei niin että mä erityisesti lunta kaipaisin, mutta nuo lapset).

Tämän näköisiä talvisia lumihiutaleaskarteluja on joulukoristeina näkynyt useampiakin, idea on niin ilmeinen, että Anaïs keksi sen ilman malliakin. Ensi vuonna tämä voi olla joulukoriste, mutta olkoon nyt talvikoriste.

Tarvikkeet

  • jäätelötikkuja (niitähän nykyään myydään ilman jäätelöitäkin, jos riittävän määrän syöminen tekee tiukkaa)
  • maalia
  • liimaa
  • kimalleliimaa
  • tähtileikkuri ja kimallepahvia (tai mitä vain muita koristelutarpeita)

talviaskarteluja

Ensin maalattiin tikut. Käytettiin akryyliväriä, mutta vesi- tai peiteväreilläkin voi hyvin maalata puuta.

talviaskartelua

Sinä aikana kun maali kuivui, päästiin käyttämään pari vuotta sitten hankittua tähtileikkuria, joka löytyi lelulaatikosta. Nyt 7-vuotias esikoinen jaksoi jo itse painaa sen pahvista läpi, joten tähtiä tuli paineltua melkoinen kasa. Leikkureiden kanssa voi kyllä tehdä askarteluja myös pienille lapsille, kuvioiden (ja niiden muotoisten reikien) ilmestyminen herättää yleensä ihastusta, ja sitten niitä voi tähtäillä liimaan.

Sitten vain liimattiin tikut lumihiutaleeksi ja koristeltiin. Toiseen olisi jo maalatut tikut odottamassa, mutta jos halutaan isompi sarja, niin pitää lähteä jätskiostoksille.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ranskalainen loppiainen – kuva-arvoituksen ratkaisu

Ranskassa loppiainen ei ole pyhäpäivä (eikä silloin mitenkään välttämättä kerätä joulukoristeita pois), mutta sitä kyllä juhlitaan – tietysti syömällä. Loppiaisenahan muistetaan kolmen itämaan tietäjän saapumista Jeesusta katsomaan, ja niinpä loppiaisena syödään ”La galette des rois”, kuninkaiden kakku.

Eri puolilla Ranskaa kakut ovat luonnollisestikin erilaisia, etelässä usein jättimäisen pullarinkilän tyyppisiä ”fouace” (joista niistäkin on erilaisia versioita), mutta suosituimmaksi on noussut pohjoisen lehtitaikinapohjainen ja mantelimassalla täytetty versio. Anoppilassa kakun valinnasta käydään joka vuosi pitkä ja perusteellinen keskustelu, ja tänä vuonna kuvissa näkyvä ”la frangipane” voitti. Kun vielä oli päätetty, mistä patisseriesta voisi ajatella saavansa kelvollisen kakun, päästiin asiaan:

loma ranskassa - loppiainen

Seurueen nuorimmainen asettuu pöydän alle. Kaksosilla virallinen ikäero on minuutin, mutta muodollisuuksista on pidettävä kiinni.

lomalle ranskaan - loppiaiskakku

Kakku leikataan yhtä moneen osaan kuin on syöjiä. Kuopus ilmoittaa pöydän alta, missä järjestyksessä palat jaetaan.

20140105-220554.jpg

Jokainen syö palansa, ja yhden sisältä löytyy ”la fève”, yllätys, jotka perinteisesti ovat olleet pieniä posliinisia pyhimyshahmoja, mutta tässä tapauksessa pieni posliininen pukka.

20140105-220621.jpg

Se, jonka palasta yllätys on löytynyt, on kuningas (tai kuningatar) ja saa kakun mukana tulleen kruunun päähänsä. Kruunattu saa valita itselleen myös puolison. Minä sain alkuperäisen kruunun, mutta nopeasti kaivettiin esille myös edellisvuosien kruunut, jotta rauha säilyi maassa. Koulussa ongelma ratkaistaan usein niin, että ennen kakun syöntiä kaikki askartelevat itselleen oman kruunun.

20140105-220757.jpg

20140105-220823.jpg

20140106-091024.jpgEttä sellainen loppiainen. Ja nyt takaisin arkeen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ranskan loma – kuva-arvoitus

Mkä ranskalainen jouluperinne kuvissa on menossa? Vastaus selviää huomenna.20140105-220641.jpg

20140105-220701.jpg

20140105-220554.jpg

20140105-220621.jpg

20140105-220757.jpg

20140105-220823.jpg

20140106-091024.jpgJa arvoituksen ratkaisu selviää otsikolla Ranskalainen loppiainen – kommentoijat olivat siis aivan oikeassa.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Loma Ranskassa – kuvaterveiset

ranskan matka albi

Albin vanhaa kaupunkia.

Mähän lupasin, että tämänkertainen Ranskan -matka tuottaa blogiin sellaisia ”lapset sumussa joen rannassa” kuvia, mutta ei ole itse asiassa ollut yhtään sumuista päivää. Ei kyllä myöskään olla päästy joenrantaan saakka, aika on mennyt taas melko tiiviisti pöydän ympärillä, joko syömässä tai pohtimassa, mitä tänään syötäisiin. Mutta sitä vartenhan lomalle Ranskaan on tultu.

joulupuuro ranskalaisittain

Ruokalistan yllätysveto oli ”riz au lait” eli jälkkäri joka on käytännössä valmiiksi sokeroitua riisipuuroa. Kätkimme sinne pähkinän, kun mantelia ei löytynyt.

ranskalainen ruoka

Miten onkin kattila eksynyt pöytään – yleensä on kyllä tarjoiluastiat erikseen, jos ei muuten 8-16 hengen tiskeissä olisi tekemistä.

rapuja loma ranskassa

Osterit ja simpukat syötiin, mutta nämä veijarit käytiin laskemassa vapaiksi puroon.

Blogihiljaisuuteen vaikuttaa se, että päivät vietetään isomummon talossa, jossa on kattavampi lämmitys ja riittävän iso ruokapöytä – mutta ei nettiyhteyttä.

uusi tukka

Kampaajallekin on keretty. Mun pesu, leikkaus ja föönaus maksoi 37e, minkä lisäksi tarjottiin kuohuviiniä ja suklaata odotellessa. Koko perheen kampaamolaskun säästöillä ei ihan vielä kustanna lentolippuja, mutta lisänä rikka rokassa.

Anoppila on siis 1920-luvun kaupunkitalo, jonka lämmitys toimi varmaan paremmin alkuperäisillä avotakoilla kuin joskus sotien jälkeen asennetuilla pattereilla. Onneksi on tukevat puiset ikkunaluukut, jotka eristää kylmää, ikkunat on nimittäin myös alkuperäiset. Mutta talo on kyllä myös uskomattoman charmikas: ovissa on värilliset lasiruudut, olohuoneesta ruokasaliin johtaa salakäytävä, veistetyt porraskaiteet ja katon ruusukkeet on myös alkuperäiset, kahta samanlaista ovenkahvaa ei löydy ja mäkin olen vuosien saatossa oppinut, mitkä lattialaudoista narisee ja mikä eteishallin laatoista kolahtaa.

Ja sisustus; ranskalainen talonpoikaisantiikki kohtaa ikean kohtaa jänskät kirpparilöydöt. Sanat ei riitä kuvaamaan, eikä oikein mun valokuvaustaitonikaan.

loma ranskassa

Mummolassa on myös prinsessatuoli jos toinenkin.

ranskan matka

Kyllä, kirjahyllyn päällä on täytetty hai. Sateenvarjotelinettä pidellyt täytetty mäyrä on poistettu eteisestä lasten synnyttyä, koska se irvisti vähän pelottavasti.

Ja koska tämä on vuoden ensimmäinen postaus, ja Ranskassa hyvää uutta vuotta toivotetaan kaikille ensimmäistä kertaa uuden vuoden puolella tavatuille aina tammikuun lopulle saakka: onnea uuteen vuoteen teille mahtavat lukijat!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Pimeyden voimia vastaan

kynttilät collage pic”Miksi nyt on vielä yö?” Kello on varttia vaille kahdeksan aamulla.

”On aamu?” Kello on viisi iltapäivällä.

”Ei nyt ole aamu, nyt on pimeä!” Kello on seitsemän aamulla.

”Kaikki ihmiset nukkuu?” Kello on kahdeksan aamulla.

”Miksi nyt tulee härämää? Nyt on myöhä?” Kello on puoli neljä iltapäivällä.

”On yö?” Kello on puoli viisi iltapäivällä.

Selvästikään näiden leveysasteiden valaistusolosuhteisiin sopeutuminen ei kulje geeneissä – tai sitten ne geenit on hävinneet niille ranskalaisille geeneille. Mutta ei tähän näytä sopeutuvan oppimallakaan, tai ainakaan reilu kolmekymmentä talvea ei vielä ole riittänyt sopeutumiseen. Tässä vaiheessa vuotta mä aina kyllä mietin, että kyllä melkoisia täytyi olla niiden esi-isien näiltä kulmilta pyytämien saaliiden, että niiden takia kannatti asettua tänne. Ja oliko se nyt sitten kuitenkaan reilua, näin jälkipolvia ajatellen.

jouluvalotNo, huomenna saa avata joulukalenterin (monissa blogeissa näkyy myös olevan joulukalentereita tulossa, itse odotan Sinisen keskitien kalenteria). Jouluvalotkin saatiin ikkunoihin – kynttiläasetelmat mä kaivoin esiin jo kuukausi sitten. Ja nyt näyttää piha peittyneen valkoiseen harsoon, jos se on aamulla vielä jäljellä, niin lapset on ihan pitelemättömiä, ne on vinkuneet lunta jo pari kuukautta. Mä en ole mikään erityinen lumen ystävä, mutta nyt sitäkin on ruvennut kaipaimaan, mitä tahansa muuta kuin tätä ikuista mustaa.

Pahintahan se mustuus on autolla ajaessa. Tuntuu ettei näe yhtään mitään, eikä jalankulkijoita varsinkaan. Ensimmäisen pimeässä ajetun kierroksen jälkeen mä kaivoin kaapissa nököttäneen heijastinteippirullan esiin ja teippasin lapset yltä päältä – ja myös oman käsilaukkuni. Lasten vaatteissahan heijastimia yleensä onkin jo valmiiksi, mutta aikuisten vaatteissa ei, ja olisihan se ikävää jos ne jäisi orvoiksi ihan vain heijastimen puutteen vuoksi.

heijastin laukkuHeijastimien ongelmahan on se, että ne on rumia kuin synti, mutta tää on vähän sama juttu kuin pyöräilykypärän kanssa; mun äiti sai vakuutettua mulle jo teini-ikäisenä, että kyllä se kypärä kuitenkin on paremman näköinen kuin aivot asfaltilla.

Miten te pärjäätte pimeyden kanssa? Pohjoisempana asuvilla taitaa sentään olla lunta jo apuna – vaikka valoa sitten on vieläkin niukemmin. Kuuntelin aamulla, kuinka radiossa luettiin auringon nousu- ja laskuaikoja: ”Inarissa aurinko nousee seuraavan kerran yhdestoista tammikuuta.” Että mitä mä tässä valitan.

p.s. Muistakaapa bloggaajat ilmoittautua ainekirjoitushaasteeseen, aihe on siis julkaistu.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kerää koko sateenkaari

lasten talvihaalarit”Nehän on värikoodattu!” todettiin tänään, kun mä menin yhden sinisen ja yhden vihreän kanssa hakemaan yhtä punaista iltapäiväkerhosta. Myönnetään, kuten kuvasta näkyy, mä tykkään lasten talvihaalareissa yksivärisestä ja kirkkaasta. Mutta nyt mua rupesi ahdistamaan: vihreän sijastaha pitäisi olla keltainen, jotta mulla olisi sarja päävärejä koossa. Tai sitten pitäisi hankkia keltaisen lisäksi myös oranssi ja violetti lapsi, niin olisi koko sateenkaari. Vaikeaksi menee.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.