Kuinka lukea enemmän – Helmet-lukuhaaste 2021

Helmet-haasteeseen sopivaa luettavaa

Ihmiset – minä mukaan luettuna – usein valittaa, että ei tule luettua niin paljon kuin oikeastaan haluaisi, kun ei vain aika riitä. Ja sitten ihmiset – tässä kohtaa lue: minä – roikkuu Facebookissa niin monta tuntia päivässä, että sitä ei kehtaa tunnustaa kenellekään, edes puolianonyymissä blogissa. Viime vuonna mä löysin kuitenkin Facebookista jotain, mikä sai mut itse asiassa lukemaan enemmän, eikä vain kavereiden päivityksiä ja kissavideoiden tekstityksiä: Helmet-lukuhaasteen Facebook-ryhmän.

Itse asiassa mä olin kuulunut ryhmään jo useamman vuoden, mutta viime vuoden tammikuussa rupesin sitten suorittamaan haastetta. Ja nimenomaan suorittamaan, tällaiselle vähän neuroottiselle excelin täyttäjälle se tarkoitti sivujen kahlaamista melkoista vauhtia, jotta sai ruksittua seuraavan kirjan listalta. Mutta tulipahan luettua, ja mikä parasta, sellaisia kirjoja, joita en muuten olisi tullut lukeneeksi (viime vuoden yllättäjiin kuului esim. Elizabeth Acevedon Runoilija X, johon en ikinä olisi omin päin koskenut, mutta joka oli todella hyvä). Ryhmän suosituksista täyttyi paitsi haasteen 50 kirjaa, myös kirjaston varauslista loppuvuodeksi ja suosikeissakin on vielä melkoisesti viime vuoden haasteeseen sopivia. Ja lukuvauhti jäi päälle. Mä olen sellainen hamsterilukija, että hyllyssä on oltava koko ajan odottamassa iso pino luettavaa, muuten iskee paniikki, eikä tule luettua mitään.

Tänä vuonna aloitin lukuhaasteen sitten yhtä innokkaasti, ja tammikuussa luin kymmenen kirjaa. Mun taktiikka on, että kaikki mitä luen, pitää sopia haasteeseen, mutta sijoittelen kirjat lopullisille kohdilleen vasta haasteen loppupuolella. Eli osa kirjoista on täsmäluettua haastetta varten, osan taas olisin lukenut muutenkin, ja katson sitten, mihin kohtaan ne sopii. Ja haastekohdat (ja ne ihanat excelit) löytää tietysti Helmet-kirjastojen sivuilta.

Vaikka mä roikun Facebookissa luvattoman paljon, niin en itse julkaise juuri mitään. Tämän listan pistin kuitenkin sinne ryhmään, koska parasta antia siellä on juuri toisten lukusuositukset ja kirja-arviot. Eli jos tämä näyttää tutulta listalta, niin olet mun Facebook-kaveri ja lukuhaasteryhmän jäsen ja tämä on noussut sun feediin. Helmikuulta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa listaa, mutta koetan saada senkin tehtyä. Mutta tässä siis tammikuussa luettua, kronologisessa järjestyksessä:

Ann Cleeves: The Moth Catcher (Yöperhoset)

Vera Stanhope -sarjaa, eli taattua laatua. Sopii hyvin esimerkiksi kohtiin 5. kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, 7. kirjassa on kaveriporukka, 14. kirja on osa kirjasarjaa ja 31. jännityskirja tai dekkari (ja nämä Ann Cleevesin dekkarit on sellaisia kivoja, jotka ei pelota, vaan on vain mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja).

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Ei omasta mielestäni yhtä hyvä kuin Kinnusen aiemmat, tässä selitettiin asioita liikaa, eikä luotettu lukijan omaan ajatteluun ja tietämykseen. Lukemisen arvoinen kuitenkin ehdottomasti ja sopii esim. kohtiin 2. kirjan on kirjoittanut opettaja, 3. historiallinen romaani, 5. kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan (Selma Vilhunen tulee ohjaamaan elokuvasovituksen, ja kirja on tosi elokuvallinen, eli toimii siinä ehkä vielä paremmin), 12. kirjassa ollaan metsässä, 16. kirjassa eletään ilman sähköä, 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole.

Pajtim Statovci: Bolla

Todella hyvää kaunokirjallisuutta, ja tästä taas ehkä pidin vähän enemmän kuin Statovcin edellisestä. Sopii hyvin esim. kohtiin 6. kirja kertoo rakkaudesta ja 11. kirja kertoo köyhyydestä.

Anne Tyler: Redhead by the Side of the Road 

Taattua Anne Tyleria, elämän pienten asioiden tarkastelua ja ihmisten arkea ja ihmissuhteita. Sopii esim. kohtiin 6. kirja kertoo rakkaudesta ja 39. kirjassa kuunnellaan musiikkia.

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Palasin lapsuuden lempikirjaan, kun huomasin siitä tehdyn tv-sarjan (joka ei ollut yhtä hyvä kuin kirja, mutta ihan viehättävä). Sopii sen lisäksi esim. kohtaan 34. kirjassa tarkkaillaan luontoa ja 46. kirjassa syödään herkkuja.

Inkeri Markkula: Kaksi ihmistä minuutissa

Lukuhaasteryhmästä poimittu ehdotus kohtaan 18. kirja kertoo sateenkaariperheestä (naispari ja yhteinen lapsi). Romaani kertoo paljon muustakin, nimi viittaa malariaan ja kirjasta suuri osa sijoittuu Thaimaahan malariaklinikalle. Suosittelen, muutenkin kuin haastekohdan täyttämiseksi. Sopii myös esim. kohtiin 12. kirjassa ollaan metsässä (tässä tapauksessa trooppisessa sademetsässä) ja 19. kirjassa leikitään.

Anneli Kanto & Terhi Rannela: Tähystäjäneito

Täältä poimittu ehdotus kohtaan 25. kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa. Nuorten fantasiaromaani, joka ei sytyttänyt, maailma ja juoni tuntui väkisin väännetyltä eikä vetänyt mukaansa ollenkaan samalla tavalla kuin esim. Maria Turtschaninoffin Maresi (joka tästä tuli asetelmiltaan mieleen niin paljon, että ei tuntunut ihan hyvien tapojen mukaiselta).

Ruth Ware: The Woman in Cabin 10 (Nainen hytissä 10)

Ilmeisestä syystä valittu: sopii kohtaan 10. kirjan nimessä on numero. Hyvä dekkari (vai trilleri?) muutenkin, eikä liian pelottava. Näin korona-aikana tuntui sopivan myös kohtaan 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole (päähenkilö on matkailuun erikoistunut toimittaja).

Aino Vähäpesola: Onnenkissa

Olin varannut tämän muutenkin, mutta sopii hyvin kohtaan 32. kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa olematta lainkaan kissakirja (päähenkilö lukee ja tutkii Edith Södergrania, joka kansikuvassakin esiintyy, kissa sylissä). Autofiktiobuumia, ja näin keski-ikäisenä parikymppisen minäkertojan seuraaminen tuntui suorastaan antropologiselta elämykseltä, niin paljon on ehtinyt itse ja maailma muuttua. Hyvää pohdintaa kyllä, tämä kirja olisi ansainnut tulla luetuksi vähän hitaammin ja ajatuksella.

Karen Joy Fowler: We Are All Completely Beside Ourselves (Olimme ihan suunniltamme)

Taas ryhmästä poimittu suositus, kohtaan 40. kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista. Niin kerrotaankin, ja ajatuksia ja tunteita herättävästi, mutta myös muusta, perheistä ja vanhempien ja lasten ja sisarusten suhteista mm. Ennen kaikkea todella taitavasti rakennettu ja kirjoitettu romaani, joka oli varsinainen ”page turner”. 

Totesin muuten, että käytännössä kaikki romaanit sopivat kohtaan 29. kirjan henkilön elämä muuttuu ja suuri osa kohtaan 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.

Oletteko osallistuneet Helmet-haasteeseen? Tai johonkin muuhun lukuhaasteeseen? Ja itse asiassa mä kaipaisin suositusta esimerkiksi kohtaan kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa, olisiko vinkkejä? Luulin, että se olisi helppo, mutta ei ole vielä tullut vastaan.

Voit tykätä Leluteekistä myös Facebookissa, jos vaikka tulisi lisää postauksia.

Ärsyttävää blogimarkkinointia vai kaksi kannatettavaa kulttuuritekoa?

 

kiddo

Kuva Merja Yeung

 

Mä olen miettinyt tätä blogimarkkinointiasiaa. Leluteekissähän ei markkinointia juuri ole ollut, mutta välillä on käynyt mielessä, pitäisikö olla. Että olisihan se kiva tienata vielä rahaa siitä, mitä joka tapauksessa tekee (tai ainakin ilmaisia shampoita). Tosin toisten blogeissa markkinointii usein ärsyttää: jos tuote on jotenkin kiinnostava, luen jutun, mutta yleensä se ei ole, ja silloin en edes avaa juttua. Markkinoinnissa on myös se ongelma, että mä en kyllä ainakaan mitenkään puolueettomasti pystyisi sellaisia markkinointipostauksia kirjoittamaan. Että maksusta (tai saatuani tuotteen ilmaiseksi) kirjoittaisin, että aika huono on, ei kylllä kannata kenenkään ostaa. No, ehkä sitten voi markkinoida vain sellaista, josta löytyy hyvää sanottavaa, ja niin mä ajattelin nyt tehdä.

Eilen oli Mikeal Agricolan ja suomen kielen päivä. Mä olen enimmäkseen kirjoittanut täällä ranskan kielestä, mutta vähän niin kuin ulkosuomalaiset usein, niin mäkin olen aikamoinen suomi-intoilija – vaikka olen siis viimeiset 14 vuotta asunut tukevasti täällä Suomessa. Mutta on se kuulkaa vaan hienoa, että tämä meidän pieni ja jännä kieli on edelleen olemassa, että se elää ja kehittyy ja me voidaan käyttää sitä mihin vain.

Mainiosti suomen kielen päivään sopi ne kaksi kulttuuritekoa, jota mä teille markkinoin. Ensinnäkin Kidd.O -lehden toinen numero ilmestyi eilen ja on nyt saatavissa lehtipisteistä. Mä olen ollut tekemässä lehteen yhtä juttua ja auttamassa toisten painoon saattamisessa, eli en tosiaan ole puolueeton arvostelija (mutta en kyllä myöskään hyödy lehden myynneistä mitenkään). Ensimmäisen Kidd.O:n numeron ilmestyessä syksyllä mä vähän ihmettelin, mihin tällaista lasten vogueta tarvitaan. Mutta musta Vauvanukkeleikin Marjo osui naulankantaan todetessaan, että Kidd.O sopisi mainiosti neuvolan odotushuoneeseen, jossa kukaan ei oikeastaan halua lukea miten ”Mari on kuudennella kuulla raskaana, kun hänellä todettiin aggressiivinen rintasyöpä” vaan mieluummin jotain vähän iloisempaa ja valoisampaa.

Kidd.O ei ole pelkkiä muotikuvia ja ruokaohjeita, vaan tämänkertaisessa numerossa on esim. hyvä juttu siitä, miten puhua seksistä lapsen kanssa, ja mitä tehdään, jos lapsiperheessä tuleekin ero, mutta koko lehdessä on kuitenkin sellainen hyvänmielen asenne, joka sopii erityisesti tähän aurinkoiseen kevääseen. Ja vaikka Taikinanaama naputti sisustamista harrastavista kahvilavauvoista, niin musta Kidd.O:n lifestyle on kyllä sellaista, jossa lapset ei pelkästään poseeraa tahrattoman valkean sohvan vieressä, vaan ne myös hyppii siinä sohvalla ja tunkee muronsa tyynyjen alle.

Ja miten tämä kaikki liittyy siihen suomen kieleen? No Kidd.O on tosiaan suomeksi tehty, ja lisäksi täysin isojen kustannustamojen ulkopuolella, ihan aidosta tekemisen ilosta. On se vaan hienoa, että suomi taipuu myös niiden muoti- ja ruokajuttujen kieleksi. Eli jos nyt joka tapauksessa luen lukee naistenlehtiä, niin vaihteeksi sitten tätä.

Toinen eilisen kulttuuriteko on sitten suomen kieltä aikajanan toisesta ääripäästä. Eilen pääsin nimittäin näkemään Selma Vilhusen uuden dokumenttielokuvan Laulu (siis se Oscar-ehdokkaan ohjaaja – ja mun ystävä, eli tässä disclaimer puolueellisuudesta, kun elokuvankin näin ilmaiseksi ja viiniä ja sipsejä ja musiikkiakin tarjottiin). Laulu tulee ensi-illtaan 11.4. (Helsingissä Kinopalatsissa) ja se kertoo Suomen viimeisen runolaulajan Jussi Huovisen oppilaasta, kuvataiteilija Hanneriina Moisseisesta. Mä en ole koskaan lukenut Kalevalaa selailua enempää enkä kuunnellut kansanmusiikkia Värttinää enempää, mutta elokuvan runolaulut oli aivan hämmentävän tuttuja, ja kosketti jossain hyvin syvällä. Laulussa on monta tarinaa ja tasoa, jotka aukeavat pikku hiljaa, verkkaisesti kuin – no sellainen runolaulu.

p.s. Perjantaina Lapsimessuilla voi tulla bongailemaan mua tuolta Kidd.O:n osastolta (pitäisi olla Vaippavarikon tuntumassa) – tai otattamaan lapsestaan kuvan koko viikonlopun ajan (kaikilla Kidd.O:n malleilla ei mitenkään välttämättä tarvitse olla noin lennokasta virnistystä).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.