Keitä lapsen synttäreille pitäisi kutsua?

lapsen synttäreille

Kysymys joka polttelee koulunpihalla: keitä synttäreille kutsutaan? Helppoahan olisi vastata, että kaikki luokan /ryhmän lapset, tai edes kaikki samaa sukupuolta olevat. No meillä ei olla toimittu näin.

Esikoisen ekat kaverisynttärit pidettiin, kun se täytti neljä, ja kaksoset oli kolmiviikkoisia. Esikoisen luokalla oli 21 lasta. Mä selitin sille, että se voi kutsua kolme vierasta, niin että lapsia on yhtä paljon kuin sankarilla ikävuosia. Ja vaikka mun veli vaimoineen oli auttamassa ilmapallojen puhaltamisessa, onginnassa ja vauvojen kanniskelussa ja kakun lapsi teki yhdessä isoisänsä kanssa, niin silti mulla on niistä synttäreistä mielikuva, että kuljen huoneesta toiseen syöttäen yhtä vauvaa ja paimentaen jostain syystä väärässä paikassa olevaa vierasta.

Kaksosvauvat on varmasti pätevä syy rajoittaa synttärivieraiden määrää, mutta meillä on menty tällä samalla laskukaavalla siitä eteenpäinkin. Jossain vaiheessa siirryttiin siihen, että vieraita saa olla yhtä monta kuin ikävuosia, ja tänä vuonna heittäydyin höveliksi ja sanoin, että voi olla pari enemmänkin – mutta sitten kaikki ei päässeet ja lapsia tuli tasan kahdeksan. Se oli oikein mukava määrä, kaikki mahtui vielä pöydän ääreen, ja yhdeksän kahdeksanvuotiasta tyttöä on mukava ja sivistynyt seurue.

IMG_1658

Ongelma on tosiaan siinä koulunpihassa. ”Ketä sä kutsut sun synttäreille?” ”Mä en kutsu sua mun synttäreille, jos et leiki mun kanssa!” Jne. Mä olen selittänyt esikoiselle, että tällaista kiristystä, uhkailua ja synttärikutsuilla pelaamista mä en siedä, ja yhdessä on pohdittu, miten paha mieli sellaisesta tulee. Joten kutsut jaettiin vähän vaivihkaa – mutta silti varmasti ainakin yhdelle kutsumatta jääneelle luokkakaverille tuli paha mieli. Eikä auta sanoa, että kutsut pitäisi lähettää sähköpostilla tai vaikka tekstarilla suoraan vanhemmille, luokalta on kerätty yhteystietolista, mutta se ei ole täydellinen, eli muutama paperikutsu olisi kuitenkin pitänyt toimittaa reppupostissa.

No miksei sitten tänä vuonna vain kutsuttu kaikkia? Koska esikoisen luokalla on 24 lasta ja 15 tyttöä. Ja paras ystävä on eri luokalla. Ja toisella rinnakkaisluokalla on pari muuta hyvää kaveria vanhasta koulusta. Yhdeksän kahdeksanvuotiasta oli mukava ja sivistynyt seurue, mutta yhdeksäntoista kahdeksanvuotiasta mä kaitsen vain töissä (plus että täällä kotona on vielä ne kaksi nelivuotiastakin – ja koira). Meillä ei ole erityisen iso asunto, leikkipuiston tilat on vielä pienemmät ja kerhohuoneella ei ole mitään leluja. Nyt sattui hyvä ilma, ja lapset leikkivät ulkonakin, mutta mitä jos olisi satanut?

Toinen juttu on se, että nopeasti ollaan tilanteessa, jossa syntymäpäiväjuhlia on joka viikonloppu koko kouluvuoden ajan, jos kaikki luokan viisitoista tyttöä (plus ne pari muuta kaveria) kutusuvat kaikki synttäreilleen. Sehän on mahtavaa, ajattelee ehkä se kahdeksanvuotias. Mä kävin aikoinaan tusinan kaverin synttäreillä, ei se ollut mikään ongelma. Mutta ne asuikin kaikki noin kilometrin säteellä meiltä, ja mä tepsutin synttäreille itse juhlakengissäni – tai sinne mentiin kaikki yhdessä suoraan tarhasta tai koulusta.

Esikoisen koulussa synttärit tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista varaa kolmisen tuntia viikonloppuiltapäivästä toimiakseen kuskina jossain päin akselia Kulosaari, Myyrmäki, Kirkkonummi. No, mikäs siinä, nykyään meillä on auto käytössä ja navigaattorikin, joten takana on ne ajat, kun koetetaan suunnistaa reittioppaasta printatulla kartalla jossain päin talvipimeää Mankkaata. Että hoituuhan se – kun niitä vieraita on yksi kuskattavana. Me ollaan ihan kohta tilanteessa, että meillä on kolme synttäreille lähtijää. Kaksoset vielä jonkun aikaa käy samoissa kemuissa, mutta jos mietit, että kolme lasta kutsutaan viisilletoista synttäreille kouluvuoden aikana, ihan laskennallisestikin joka viikonlopulle osuisi useammat synttärit. Yhden matkan varrella asuvan luokkakaverin äiti onkin ystävällisesti kuskaillut myös meidän esikoista, koska niiden neljän lapsen perheessä sunnuntai käytännössä kuitenkin kuluu synttärikutsuilta toisille suhaamiseen, ja se onko lapsia kyydissä neljä vai viisi rupeaa olemaan ihan samantekevää.

Voisihan sinne synttäreille sitten olla menemättä, jättää väliin ne, jotka ei omaan aikatauluun sovi. No, sanopa lapselle, että se ei nyt pääsekään näille synttäreille, joille se juuri sai kutsukortin, ja jonne kaikki kaverit jo suunnittelee viemisiä ja leikkejä. Ja samanlaista peliähän siitäkin helposti tulee, kenen synttäreille mennään ja kenen synttäreille ei. Eli mun silmiin lapsen synttäreille kutsumatta jättäminen on palvelus niille muille vanhemmille. Niiden ei silloin tarvitse tuskailla, miten sovittaa taas yhdet juhlat viikonloppuun, niiden ei tarvitse miettiä, onko juuri tämä kaveri niin tärkeä, että jätetään mökkireissu sen takia tekemättä, eikä niiden tarvitse selittää lapselleen, miksei se saakaan mennä juhliin, jonne se on saanut kutsun. Mä vilpittömästi toivon, että meidän lapsia ei kutsuta kaikkien luokkakavereidensa synttäreille – ne muutamat parhaiden kavereiden juhlat riittää ihan hyvin, sekä lapsille että varsinkin mulle.

kakku lapsen synttäreille, kynttilöiden puhaltaminen

Eli kaikki kutsukoot vain ne parhaat kaverinsa.

Mutta mutta, mitä jos luokalla on joku tai joitain, joita kukaan ei kutsukaan, totesi Erään Tuntemani Lapsen äiti. Kuulostaa ihan kamalalta – ja valitettavasti ihan realistiselta. Niinpä mä ehkä muotoilen tän imperatiivini toisin: on hyvä jos jotkut kutsuu kaikki, ja toiset taas vain osan. Että kaikki lapset saa kutsun ainakin muutamiin juhliin, mutta yhdellekään lapselle ei tule toistakymmentä kutsua. Ensi vuonna meidän vieraslistaa mietittäessä mä ehkä kyselen vähän myös, kuka ehkä odottaa kutsua synttäreille, ja onko luokassa joku, jota ei ole paljon juhlissa näkynyt.

Laskut menevät uusiksi joka tapauksessa: esikoinen totesi, että ensi vuonna se haluaa kutsua poikiakin.

Miten teillä on päätetty kaverisynttäreille kutsumisesta – tai niille osallistumisesta?

p.s. Ja nyt siis pohdittiin vain kaverisynttäreitä. Ja vain koulukavereita. En ryhdy edes kuvittelemaan uusperheiden synttäreitä tai miettimään, olisiko pihakavereita pitänyt kutsua myös.

 Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

 

 

Lasten festarit 17.8. – tule testaamaan filosofiakahvilaa!

lasten festarit töölönlahdellaHelsinkihän on kesällä täynnä toinen toistaan mainiompia tapahtumia lapsille. Meiltä on tänä kesänä jäänyt kaikki väliin: kesäkuussa oltiin vesirokossa ja heinäkuussa reissussa. Mutta ei se mitään, ei ne vielä loppuneet, ensi sunnuntaina 17.8. on nimittäin Töölönlahdella Lasten festarit klo 10-15 (ohjelma löytyy parhaiten Facebook-sivuilta).

Tapahtuma on täysin ilmainen, eli sinne voi tulla pistäytymään lyhyemmäksikin aikaa vaikka olisi vähän säätöä lähtemisen / päiväunien / ruokailujen jne. kanssa (ja ruokaa on myynnissä paikan päällä). Tarjolla on isolla lavalla ohjelmaa, mm. Mimi ja Kuku ja Pikku Papun orkesteri, jumppatuokioita ja saippuakuplaesityksiä. Ja sen lisäksi puistossa on runsaasti pieniä aktiviteettipisteitä joilla voi puuhata vaikka mitä.

Mutta olenko mä siellä rennosti kiertelemässä lasten kanssa lakaisuautolta soittopajaan ja sieltä satupolulle? Ehei, mä olen pitämässä filosofiakahvilaa! Eli Leluteekin omalla pisteellä on tarjolla miniversiona lasten filosofiakahvila tasatunnein (mutta ei erityisesti kahvilatuotteita, kuten fb-sivujen ohjelmaan on erheellisesti eksynyt), sen lisäksi askartelua ja mahtava arvonta (palkintona filosofisia lastenkirjoja). Tervetuloa siis testaamaan filosofiakahvilaa, tai ihan vain moikkaamaan!

Olitteko viime vuonna Lasten festareilla? Millaista oli?

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Ranskan kansallispäivän viettoa

 

mehulla

Lapset oli kahdella kahvilakäynnillä oppineet hoitamaan oman tilauksensa. Kun motivaatio on kunnossa…

Taas yksi niitä perinteitä, joihin palaa vasta lasten synnyttyä: Ranskan kansallispäivän vietto. Miehen kanssa joskus käytiin lasillisella ja katsomassa ilotulitusta illalla, jos oltiin Ranskassa heinäkuun 14. mutta nyt lasten kanssa on vietetty päivää pitkän kaavan mukaan.

Aamupäivällä pitäisi perinteisesti katsoa telkkarista paraatia Champs Elyséella, mutta se meiltä jäi väliin tänä vuonna, kun lapset tarvitsi ulkoilutusta ja mentiin juomaan mehut keskustaan. Paikallinen paraati järjestettiin tänä vuonna vasta illansuussa, eli keskustaan suunnattiin uudelleen välipalan jälkeen.Ehdittiin juuri sopivasti varata paikat ja kuuntelemaan palokunnan soittokuntaa (Marseljeesi kuulu tietysti ohjelmistoon, mutta kukaan yleisöstä ei kyllä laula). Pääkatu oli koristettu trikoloreilla, mistä lapsetkin arvasi, että nyt on Ranskan juhlat. Täällä ei lippuja muuten juuri näy, virallisia liputuspäiviä ei ole, eikä taloissa ole lipputankoja niin kuin Suomessa, joten vain virallisten rakennusten seinällä yleensä on Ranskan lippu näkyvissä.

ranskan liput kadunvarressa

Aamupäivällä pääkatu oli vielä autio, vain liput valmiina.

 

Kansallispäivän paraatit ei ole pelkästään sotilasparaateja (vaikka Pariisissa tietysti on esillä kaikki valtakunnan sotakoneet, hyvä etteivät ydinohjuksia ja lentotukialuksia marssita esiin), mikä on tällaiselle pasifistille mukavaa. Pienen sotilasosaston jälkeen näyttäytyy nimittäin muut valtiolliset joukot: poliisi, palokunta ja myös Punaisen Ristin ambulanssit. Niinpä me sitten aplodeerattiin niin tikasautoille kuin poliisimoottoripyörillekin. Voitte ehkä arvata, ketkä on paraatien innokkainta katsojakuntaa.

paloauto

Valot vilkkui, pillit ei sentään soineet.

Ranskassa kaikki muu elämä järjestetään ruoka-aikojen mukaan, niin nytkin: paraati oli ajoitettu niin, että sen jälkeen ehdittiin vielä sopivasti illalliselle. Me siis palattiin grillin äärelle.

20140715-142611-51971512.jpg

Jälkiruoan jälkeen lähdettiin takaisin keskustaan. Siellä oli jo keskusaukiolla konsertti täydessä vauhdissa, mutta me ei jääty kuuntelemaan sitä, vaan paineltiin kaupungintalolle, jossa jaettiin paperilyhtyjä lapsille. Vanhemmilta pyydettiin kirjallinen lupa, jonka kanssa jokainen lapsi sitten sai oman lyhtynsä. Soittokunta kävi taas esittämässä pari numeroa, ja sitten lähdettiin marssimaan lyhtykulkueena vanhan kaupungin halki. Kansallispäivän juhlintaan liittyy usein tällainen ”retraite aux flambaux”, mutta se voi olla myös aikuisten soihtukulkue. Ideana on kai muistella Bastillin valtausta soihtujen ja lyhtyjen valossa. Pimeässä kesäillassa lapset lyhtyineen oli kyllä hieno näky.

lapset ja paperilyhdyt

Vaikeinta oli odottaa kulkueen lähtöä palavien lyhtyjen kanssa.

 

Lyhtykulkueen jälkeen olisi tietysti vuorossa ollut vielä ilotulitus, mutta me ei jääty odottamaan sitä. Kaksi vuotta sitten se oli esikoisen mielestä vähän ahdistava; kamala pauke jota kestää puoli tuntia ja paras katsomispaikka on vanhalla sillalla, jolle pakkautuu varmaan tuhansia ihmisiä. Pienetkin lapset otetaan kyllä mukaan ja tunnelma on leppoisa, joten eiköhän mekin parin vuoden päästä taas mennä. Tällä kertaa mentiin kuitenkin sen sijaan syömään myöhäisillan jäätelöt ennen kotiin kävelyä.

Kulkueen jälkeen, kohti jäätelöitä.

Kulkueen jälkeen, kohti jäätelöitä.

Että juhlittu on. Tänään palattiin sitten arkeen (tai lomaan). Ja sininen taivas ja hellekin on palanneet, sopivasti eiliselle.

p.s. pahoittelut kuvanlaadusta, kännykkäkamera, mikä kännykkäkamera.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

 

Kahden kulttuurin juhannus

Kaupunkijuhannukset on musta ihania. Helsinki on hiljainen, vehreä ja kaunis (tosin ei enää ollenkaan niin hiljainen kuin mun lapsuuden kaupunkijuhannuksina, tai vielä kymmenen vuotta sitten). Mutta lapsille mä olin ajatellut tarjota jotain juhannusperinteitäkin, kun nyt kerran oltiin Suomessa juhannusta viettämässä (ranskalainen juhannus kun ei ole kovin kummoinen). Mutta ei tullut mieleen muistuttaa miehelle, että Suomessa juhlapyhät on tapana viettää aattona. Muutenkin suunnitelmia olisi ehkä voinut hioa yhdessä, lopputulos juhannusaatosta oli nimittäin seuraavanlainen.

Mun suunnitelma juhannusaatoksi (tästä eteenpäin Emilian Suunnitelma, eli ES)

Miehen suunnitelma juhannusaatoksi (tästä eteenpäin MIehen Suunnitelma eli MS)

MItä oikeasti tapahtui (tästä eteenpäin Todellisuuden Tapahtumat eli TT)

Tässä vaiheessa olin ajatellut herätä. Todellisuudessa tässä vaiheessa lähdettiin jo liikkeelle.

Tässä vaiheessa olin ajatellut herätä. Todellisuudessa tässä vaiheessa lähdettiin jo liikkeelle.

7.30 Herätys (ES)

8.00 Herätys (MS)

6.00 Lapset heräävät (TT)

9.00 Mies ja lapset Hakaniemeen ruokaostoksille ja miehen töissä käymään. Minä käyn lenkillä ja suihkussa, imuroin ja moppaan lattiat, siivoan lastenhuoneen, ripustan pyykit ja järjestän puhtaat paikalleen, puran kaikkialle kertyneet kassit ja teen pari tuntia työhommia (myönnetään, tähän selvästi liittyi joku aika-avaruuden taivutusoperaatio) (ES)

9.00 Mies ja lapset Hakaniemeen ruokaostoksille ja päiväksi miehen töihin rakentamaan kolme lentävää autoa (MS)

7.30 Mies ja lapset Hakaniemeen ruokaostoksille ja miehen töihin rakentamaan yksi auto, jolla on siivet. Emilia käy lenkillä ja suihkussa, purkaa kassit, siivoaa lastenhuoneen ja tekee hetken työhommia. (TT)

Iloiset juhannuksen viettäjät ratikassa. Ei ole ruuhkaa.

Iloiset juhannuksen viettäjät ratikassa. Ei ole ruuhkaa.

 

Lentoautotehdas käyntiin.

Lentoautotehdas käyntiin.

11.30 Mies ja lapset tulee kotiin, lounas graavikalasta ja uusista perunoista. Nuorimmaiset päiväunille. Muut rentoutuvat pari tuntia. (ES)

12.00 Mies ja lapset käy pizzalla. Sen jälkeen takaisin töihin lentävien autojen kimppuun. Päiväunet jätetään väliin. Emilia tekee kotona omiaan ja leipoo siinä ohessa quichen illalliseksi. (MS)

12.30 Emilia soittaa ja ihmettelee mitä muu perhe puuhaa lounasaikaan. Puhelimitse käydään lyhyt kulttuurien välinen dialogi juhannuksen ja päiväunien merkityksestä ja viettotavoista. Emilia ottaa auton alle ja ajaa tapaamaan muuta perhettä. Toiselle kaksosista pyydetyt vaihtohousut unohtuvat kiihtyneessä mielentilassa. Perhe siirtyy Hämeentiellä auki sinnittelevään pizzeriaan. Yhdellä lapsista on alaosansa verhona ylösalaisin käännetty t-paita, josta on kurottu ylimääräisiä aukkoja teipillä kiinni. Autiolla Hämeentiellä ja intialaisessa pizzeriassa tämä ei hämmästytä ketään. (TT)

14.15 Nuorimmaiset pääsevät kotiin päiväunille. Emilia aloittaa quichen leipomisen. (TT)

Siivekäs auto on valmis.

Siivekäs auto on valmis.

15.00 Nopea välipala ja lähtö Mustasaaren juhannusjuhlaan. Lasten juhlaohjelmaa ja makkaran syömistä. (ES)

16.30 Nuorimmaiset herätetään päiväunilta. Toinen nousee niin sanotusti väärällä jalalla ja huutaa suoraa huutoa seuraavat 55 minuuttia. Rauhoitteluyritysten epäonnistuttua vanhemmat istuvat lamaantuneina lukemassa tahoillaan. Sen jälkeen lapset katsovat ”Kalastusmestari” -ohjelman tabletilta. (TT)

18.00 Emilia tulee hakemaan muun perheen ja ostokset miehen töistä autolla. Kotona syödään quiche. (MS)

19.00 Kokko Mustasaaressa. Ihana yhteinen kokemus koko perheelle. Kotiin hyvissä ajoin, lapset nukkumaan ja romanttinen juhannusilta. (ES)

18.00 Kierros pyöräilyä tihkusateessa autiossa leikkipuistossa. Pohdintaa, kannattaisiko jotain kokkoa vielä lähteä katsomaan. (TT)

Juhannustanssit

Juhannustanssit

19.30 Mies sytyttää grilliin tulen ja kattaa pöytään quichen ja salaatin lisäksi kulhollisen vettä: ”kokko ja vettä.” Perhe tanssii Katri Helenan tahtiin. Ruokailun aikana ehditään kuunnella myös Meiju Suvasta ja Ylitalon Tarjaa. Toinen kaksosista ei koske pääruokaan ja syö jälkiruokajäätelöstäänkin vain puolet. Perheen naiset käyvät keräämässä seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle, nuorin ei tosin kestä puhumatta. (TT)

Seitsemän erilaista kukkaa löytyi 50 metrin säteeltä kotiovesta. Pasilassa.

Seitsemän erilaista kukkaa löytyi 50 metrin säteeltä kotiovesta. Pasilassa.

21.30 Yliväsyneet lapset laitetaan nukkumaan. Väsyneimmän kuumemittari näyttää 38,5. Diagnoosi: vesirokko.

Mutta ihan mukavaahan meillä oli. Eikä vesirokkodiagnoosikaan vielä ole varmistunut. Mites teidän juhannus sujui?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Vinkkejä kasvomaalaukseen sarjatuotantona

kasvomaalausmallit

”Minkä sä haluaisit? Ai hämähäkin, okei, kumpaan poskeen?”

Ylihuomenna, keskiviikkona 21.5. on taas Pasilan MLL:n järjestämä Kevätrieha, jossa on aika perinteisesti lastentapahtumien tapaan myös kasvomaalaus yhtenä ohjelmanumerona. Viime vuonna mä innoissani varasin sen postin, koska musta kasvomaalausten väkertäminen on oikeasti kivaa. Lapsille (ja ehkä etenkin niiden vanhemmille) tietysti olisi vielä kivempaa, jos kasvomaalauksia tekisi joku joka osaa piirtää, mutta hei, toi kaivinkone on musta oikeasti ihan tyylikäs.

Hommaan tarvittiin kyllä kaksi ihmistä, sillä parisataa lasta saa aikaan melkoisen jonon, vaikka ne olisikin välillä paloautossa kiipeilemässä ja jonottamassa ongintaan. Eli ensimmäinen vinkki on se, että kaksi tai kolme ihmistä tuollaiseen suurtapahtumaan on ihan must. Ja kiva on päästä pitämään myös edes ihan pieni tauko välillä, mulla siihen tarjoutui tilaisuus, kun piti pelastaa yksi omista lapsista vessahädästä.

Muita vinkkejä:

  1. Mallit valmiiksi näkyville. Mä lähdin sille linjalle, että änksi pöötsejä ja heloukittyjä en tee, eli sitten piti keksiä muita aiheita. Ehdoton ykkönen oli toi hämähäkki, jota tilattiin myös muissa väreissä. Omenapuuta ja aurinkoa ei tainnut mennä kuin kerran, kaivurikin sai yllättävän vähän suosiota. Dinosaurus ja perhoset kelpasi kyllä.
  2. Maalien ja pensselien lisäksi tarpeeksi vettä ulottuville, ja niin että vesikupista voi vaihtaa likaantuneen veden (eli esim. vesipullo kupin lisäksi).
  3. Mulla oli myös peili tuloksen ihailua varten, mutta se ei näyttänyt olevan oleellisinta.
  4. Ujommille lapsille voi kuvan hyvin tehdä kädenselkään, niin ei tarvitse tunkea niin lähelle ja siitähän sen näkee itsekin paremmin.

Siinä varmaan oleellisimmat. Kivaa kyllä oli, vaikka vähän tuntui hämähäkit tanssivan silmissä kahden tunnin rupeaman jälkeen. Tänä vuonna mä olen suosiolla menossa myymään arpoja (ja kasvomaalauksia tekee tällä kertaa ihmiset, jotka tosiaan osaa piirtää).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai seuraa Leluteekkiä facebookissa.

Lahja 1-vuotiaalle

lahja 1-vuotiaalleMitä antaa lahjaksi 1-vuotiaalle? En tiedä teistä, mutta silloin kun pitäisi keksiä synttärilahjaideoita (esim. päivän varoitusajalla), niin mulla usein leikkaa tyhjää. Silloin kun itsellä ei vielä ollut lapsia, oli lahjaideat lapsille erityisen vähissä, nyt voi sentään muistella mitä omille lapsille on annettu lahjaksi.

Oikeastihan 1-vuotissynttärit on vanhempien juhla; hei, vauvavuosi on ohi, me selvittiin siitä! Esikoisen vanhemmat eivät vielä välttämättä edes osaa kuvitella edessä olevia taaperoelämän iloja kirjahyllyyn kiipeämisineen, oksennustauteineen ja itkupotkuraivareineen, vaan toivorikkaasti ajattelevat olevansa voiton puolella. Mutta vaikka päivänsankari ei juhlista vielä paljon ymmärrä, ja mikä tahansa lahja tuottaa lapselle iloa, tuntuu, että juuri 1-vuotislahjan pitäisi olla jollain tavalla Merkittävä.

Me ollaan annettu omille 1-vuotiaillemme klassikkoleluja. Esikoinen sai muotolaatikon ja tykkäsi siitä, vaikka pitkään se tietysti laittoi palikat laatikkoon vain avaamalla kannen. Kaksoset sai taaperokärryn ja hakka-lelun, mikä oli ehkä hyvä yhdistelmä: kun kärryn käyttövuorosta tuli kiistaa, turhautumat saattoi purkaa hakkaan. Molemmat on myös edelleen ahkerassa käytössä 3,5-vuotiaiden leikeissä. Näiden lisäksi mies teki jokaiselle lapselle oman piippausnappulan. Siis muoviboksiin upotetun napin, jota painaessa kuuluu piippaus (ja boksissa syttyy pieni lamppu). Nämä on myös olleet melkoinen suksee.

Yhdistelin meidän lapsille annettuja lahjoja, viimeisillä 1-vuotispäivillä näkemiäni lahjoja ja muita hyviä ideoita.

Lelut

  • vedettävät lelut (esim. se Brion klassikkomäyräkoira)
  • pallo (pieni ja pehmeähkö, jotta voi heitellä ja potkia sisälläkin)
  • pinottavat kupit
  • nuppipalapelit

Kirjat

  • pahvia
  • luukkukirjat rupeavat kiinnostamaan (niiden mukaan voi sitten lahjoittaa teippirullan)

Käytännölliset lahjat

  • liukumattomat tossut
  • pipityyny (pieni kauratyyny, jonka voi laittaa kylmään ja muksahduksen tultua painaa kuhmun päälle)
  • lahjakortti kenkäkauppaan tai kenkien ostaminen yhdessä
  • vedenpitävä talvi / -välikausihaalari (tämän valinnassa täytyy ehdottomasti konsultoida vanhempia)
  • turvaistuin (vanhempien valitsema)
  • ”isojen lasten” lakanat ja vuodevaatteet

Ikimuistoiset ja itsetehdyt lahjat

  • 1-vuotisvalokuvaus (vaikka lahjakortti valokuvaamoon)
  • vauvavuoden valokuvat albumissa
  • valokuva-albumi lahjan antajasta tai kehystetty valokuva lahjan antajasta ja lapsesta yhdessä
  • puuntaimi

Niille joilla todella on jo kaikkea

Pienet lapset eivät kaipaa hienoja ja kalliita lahjoja. Ja varsinkin jos 1-vuotiaalla on isosisaruksia, vanhemmatkin yleensä ilahtuvat eniten siitä, jos kotiin ei tuoda yhtä ainutta tavaraa lisää. Meidän ohje esikoisen 1-vuotispäivän vieraille oli, että tuovat juhliin sopivaa syötävää, ei lahjoja. Mutta merkkipäivää ja sankaria on tietysti mukava muistaa, joten tässä muutamia ideoita, joista päivänsankari varmasti ilahtuu, mutta jotka eivät lisää tavarakaaosta kotona.

  • saippuakuplia
  • kukkia
  • ilmapallo (kaasupallo on tietysti paras)
  • syntymäpäiväkortti

Ja ketäs tänään sitten juhlitaan? No Leluteekkiä! Tasan vuosi sitten painoin perhoset mahassa ”Julkaise” -nappia ensimmäisen kerran. Ja ihan niin kuin aina yksivuotiaan kohdalla, vuosi on hujahtanut ohi ihan huomaamatta, ja samalla siihen on mahtunut valtavasti asioita: 250 postausta ja 1200 lukijoiden kommenttia. Vuoden aikana Leluteekin sivut on avattu 165 000 kertaa, mikä tuntuu aika uskomattomalta.

Blogista on epäilemättä eniten iloa mulle itselleni (ihan niin kuin yksivuotiaista vanhemmilleen), mutta mä toivon, että Leluteekki on lukijoilleen vähän niin kuin hyvän ystävän lapsi, joku jonka olemassaolosta on aidosti iloinen ja jonka tekemisiä on mukava seurailla. Mutta tässä tulee ero siihen yksivuotiaaseen: mä en jaksaisi jatkaa blogin hoitamista ja kasvattamista, jos teitä lukijoita ei olisi. Ihan oikeasti paras lahja on se, että joku lukee näitä juttuja, ja vielä jatkaa niistä keskustelua kommenteissa. Eli kiitos tästä vuodesta, ja saippuakuplat teidän kunniaksenne!

p.s. Olisitteko te tai teidän 1-vuotiaat ilahtuneet tällaisista lahjoista? Mikä oli se kaikkein paras 1-vuotislahja?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Mardi Gras – karnevaalitunnelmissa

karnevaalinaamariRanskan kouluissahan ei uskonto ole esillä lainkaan, mutta ei se (onneksi) tarkoita, etteikö uskonnollisia perinteitä näkyisi koulussa. Joulun jälkeen lapset leipoivat loppiaiskakkua, ja nyt laskiaisena on karnevaaliaika. Tänä vuonna karnevaalia juhlittiin lasten kouluilla jo vähän etukäteen, viime perjantaina.

20140304-204741.jpg

Mardi Gras, eli laskiaistiistai tarkoittaa suoraan käännettynä rasvatiistaita, ja sen perinneherkku on lätyt, ranskalaiset crêpes. Ranskalaisella koululla vanhempainyhdistys tarjosi lapsille lättykestit, mikä tarkoitti sitä, että kaikkia vanhempia pyydettiin tuomaan kasa lättyjä koululle – reippaimmatkaan äidit eivät olisi selvinneet 300 lätyn paistamisesta yhdessä aamupäivässä. Mies ja esikoinen pyöräytti käden käänteessä kymmenkunta lättyä, ja mä sain seuraavana päivänä kerätä täysin ansaitsemattomat kiitokset koululla (ei ole ensimmäinen kerta, oletusarvoisesti siis äidit ovat vastuussa ruoanlaitosta, ainakin jos sitä laitetaan vanhempainyhdistyksen piikkiin).20140304-204427.jpg

Lättykestien lisäksi oli lasten oma karnevaalikulkue, johon kaikki olivat askarrelleet naamarin. Vanhempia ei valitettavasti kutsuttu katsomaan, mutta aika hurjan näköistä oli, kun menin hakemaan lapsia, ja portaissa vastaan tuli 13 naamiota alle metrin korkeudella.

kansallispuku

Ranskalais-suomalaisella koululla ei ollut lättyjä, mutta perjantaina pidettiin naamiaiset, joihin meiltä lähti vähän yllättäen, ei suinkaan keijuprinsessa vaan kosovolaiseen kansallispukuun pukeutunut neito. Tosin puvussa on kimalletta vähintään yhden keijuprinsessan verran, Kosovossa ovat ymmärtäneet, miltä juhlapuvun kuuluu näyttää.

20140304-200312.jpg

Tähän kaikkeen verrattuna meidän suomalainen laskiaistiistai näytti uhkaavan harmaalta. Sitten avattiin kuuman mehun hanat ja espanjalainen päiväkoti pisti volat kaakkoon ja kädet ilmaan, ja tulihan meidän puistoonkin vähän karnevaalitunnelmaa.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ranskalainen loppiainen – kuva-arvoituksen ratkaisu

Ranskassa loppiainen ei ole pyhäpäivä (eikä silloin mitenkään välttämättä kerätä joulukoristeita pois), mutta sitä kyllä juhlitaan – tietysti syömällä. Loppiaisenahan muistetaan kolmen itämaan tietäjän saapumista Jeesusta katsomaan, ja niinpä loppiaisena syödään ”La galette des rois”, kuninkaiden kakku.

Eri puolilla Ranskaa kakut ovat luonnollisestikin erilaisia, etelässä usein jättimäisen pullarinkilän tyyppisiä ”fouace” (joista niistäkin on erilaisia versioita), mutta suosituimmaksi on noussut pohjoisen lehtitaikinapohjainen ja mantelimassalla täytetty versio. Anoppilassa kakun valinnasta käydään joka vuosi pitkä ja perusteellinen keskustelu, ja tänä vuonna kuvissa näkyvä ”la frangipane” voitti. Kun vielä oli päätetty, mistä patisseriesta voisi ajatella saavansa kelvollisen kakun, päästiin asiaan:

loma ranskassa - loppiainen

Seurueen nuorimmainen asettuu pöydän alle. Kaksosilla virallinen ikäero on minuutin, mutta muodollisuuksista on pidettävä kiinni.

lomalle ranskaan - loppiaiskakku

Kakku leikataan yhtä moneen osaan kuin on syöjiä. Kuopus ilmoittaa pöydän alta, missä järjestyksessä palat jaetaan.

20140105-220554.jpg

Jokainen syö palansa, ja yhden sisältä löytyy ”la fève”, yllätys, jotka perinteisesti ovat olleet pieniä posliinisia pyhimyshahmoja, mutta tässä tapauksessa pieni posliininen pukka.

20140105-220621.jpg

Se, jonka palasta yllätys on löytynyt, on kuningas (tai kuningatar) ja saa kakun mukana tulleen kruunun päähänsä. Kruunattu saa valita itselleen myös puolison. Minä sain alkuperäisen kruunun, mutta nopeasti kaivettiin esille myös edellisvuosien kruunut, jotta rauha säilyi maassa. Koulussa ongelma ratkaistaan usein niin, että ennen kakun syöntiä kaikki askartelevat itselleen oman kruunun.

20140105-220757.jpg

20140105-220823.jpg

20140106-091024.jpgEttä sellainen loppiainen. Ja nyt takaisin arkeen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ranskan loma – kuva-arvoitus

Mkä ranskalainen jouluperinne kuvissa on menossa? Vastaus selviää huomenna.20140105-220641.jpg

20140105-220701.jpg

20140105-220554.jpg

20140105-220621.jpg

20140105-220757.jpg

20140105-220823.jpg

20140106-091024.jpgJa arvoituksen ratkaisu selviää otsikolla Ranskalainen loppiainen – kommentoijat olivat siis aivan oikeassa.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Synttärikausi avattu: tilauksessa fiksu lahja lapselle

synttärilahjaideoita lapselleVoi ihanaa, lapsi sai kutsun kaverinsa synttäreille. Niisk, onpa liikkistä, nyt sekin pääsee ongintaan ja syömään dippivihanneksia ja karnevaalikeksejä. Ai niin, sinne pitää viedä joku synttärilahja. Millainen lahja? Ja katos, nyt se sai toisenkin kutsun. Ja kolmannen. Ja ensi kuussa on jo kahdet synttärit.

No joo, meillä ensimmäisillä kaverisynttäreillä käytiin silloin neljä vuotta sitten, kun esikoinen meni hoitoon, ja sen jälkeen synttäreitä on kertynyt noin kymmenet vuodessa. Niiltä ensimmäisiltä synttäreiltä taidettiin myöhästyä, kun matkalla piti poiketa Sokoksen alakerrasta ostamaan sopiva kokoelma pinnejä lahjaksi. Sen jälkeen mä olen vahingosta viisastuneena koettanut pitää eteisen romukaapissa valmiina lahjavarastoa (tosin aina välillä se ehtyy, mutta onneksi synttärit on yleensä viikonloppuna ja mä voin pistää miehen kauppahallireissullaan hankkimaan lahjan).

Synttärilahjan valitseminen on tosi vaikeaa puuhaa. Lahjan pitäisi tietysti ilahduttaa saajaansa, mutta mä ajattelen kyllä aina myös niitä vanhempia – jos 20 vierasta tuo jonkun kammottavan muovikrääsälelun, niin voi apua, varsinkin jos perheessä on useampia lapsia. Eli jotain mitä mä suostuisin katselemaan omissakin nurkissani.

Meidän vakiolahjoiksi onkin valikoituneet kirjat ja erilaiset askartelupakkaukset. Kirjat ei vie kohtuuttomasti tilaa ja niitä ei mun mielestä koskaan voi olla liikaa, ne on myös helppo tarvittaessa laittaa eteenpäin kiertoon. Askartelupakkauksissa (Djecolla on paljon kivoja eri-ikäisille sopivia) taas on parhaimmillaan joku ihan fiksu idea (opetellaan vaikka ompelemista), ne on lapsista yleensä kivoja eikä jätä jälkeensä kamalia tavarakasoja.

Kun lahjoja ostaa isomman satsin kerralla, niin kannattaa tietysti kytätä hyviä tarjouksia. Musta sopiva hinta synttärilahjalle on 10-15 euroa. Kirjamessuilta ja tammikuun alennusmyynneistä mä olen yleensä aina löytänyt lahjahyllylle täydennystä, samoin netissä toimivilla lelukaupoilla voi olla alelaarissa kivoja juttuja.

Syksyn ensimmäiset synttärit on edessä ensi viikolla, ja niinpä piipahdin ihan Munkkivuoren ostarin kirjakauppaan. Hankinnat näkyy kuvassa, ja siinä on nyt aika hyvin edustettuna mun synttärilahjaideoita: kirjoja, pelejä tai puuhaamista. Tällä kertaa piti siis keksiä lahja 7-vuotiaalle tytölle, ja esikoinen saa nyt valita annetaanko Ella-kirja, ompelupakkaus vai arvoituskortit. Tässä vaiheessa joku voi tietysti älähtää, että eikö lapsiraukka saa tulla mukaan ostaman itse lahjaa ystävälleen, mutta mä olen todennut, että oikesti se on sille aika hankalaa, ja lahja ilmeisesti tuntuu riittävän omalta jos sen saa valita parista vaihtoehdosta, päättää laitetaanko kukka- vai eläinpaperia ja piirtää itse kortin. Siltä varalta, että pienemmätkin rupeaa saamaan kutsuja ostin 3-vuotiaalle sopivan palapelin ja kun muovailuvaha oli tarjouksessa niin otin sitäkin – enemmän kyllä näiden omien lahjomiseksi, hammaslääkärikäyntikin kun on tulossa…

Olisiko teillä hyviä ideoita lisättäväksi mun lahjalistaan? Ja onko teillä lahjakaappia vai onnistutteko hankkimaan lahjat yksi kerrallaan?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.