Vinkkejä kasvomaalaukseen sarjatuotantona

kasvomaalausmallit

”Minkä sä haluaisit? Ai hämähäkin, okei, kumpaan poskeen?”

Ylihuomenna, keskiviikkona 21.5. on taas Pasilan MLL:n järjestämä Kevätrieha, jossa on aika perinteisesti lastentapahtumien tapaan myös kasvomaalaus yhtenä ohjelmanumerona. Viime vuonna mä innoissani varasin sen postin, koska musta kasvomaalausten väkertäminen on oikeasti kivaa. Lapsille (ja ehkä etenkin niiden vanhemmille) tietysti olisi vielä kivempaa, jos kasvomaalauksia tekisi joku joka osaa piirtää, mutta hei, toi kaivinkone on musta oikeasti ihan tyylikäs.

Hommaan tarvittiin kyllä kaksi ihmistä, sillä parisataa lasta saa aikaan melkoisen jonon, vaikka ne olisikin välillä paloautossa kiipeilemässä ja jonottamassa ongintaan. Eli ensimmäinen vinkki on se, että kaksi tai kolme ihmistä tuollaiseen suurtapahtumaan on ihan must. Ja kiva on päästä pitämään myös edes ihan pieni tauko välillä, mulla siihen tarjoutui tilaisuus, kun piti pelastaa yksi omista lapsista vessahädästä.

Muita vinkkejä:

  1. Mallit valmiiksi näkyville. Mä lähdin sille linjalle, että änksi pöötsejä ja heloukittyjä en tee, eli sitten piti keksiä muita aiheita. Ehdoton ykkönen oli toi hämähäkki, jota tilattiin myös muissa väreissä. Omenapuuta ja aurinkoa ei tainnut mennä kuin kerran, kaivurikin sai yllättävän vähän suosiota. Dinosaurus ja perhoset kelpasi kyllä.
  2. Maalien ja pensselien lisäksi tarpeeksi vettä ulottuville, ja niin että vesikupista voi vaihtaa likaantuneen veden (eli esim. vesipullo kupin lisäksi).
  3. Mulla oli myös peili tuloksen ihailua varten, mutta se ei näyttänyt olevan oleellisinta.
  4. Ujommille lapsille voi kuvan hyvin tehdä kädenselkään, niin ei tarvitse tunkea niin lähelle ja siitähän sen näkee itsekin paremmin.

Siinä varmaan oleellisimmat. Kivaa kyllä oli, vaikka vähän tuntui hämähäkit tanssivan silmissä kahden tunnin rupeaman jälkeen. Tänä vuonna mä olen suosiolla menossa myymään arpoja (ja kasvomaalauksia tekee tällä kertaa ihmiset, jotka tosiaan osaa piirtää).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai seuraa Leluteekkiä facebookissa.

Äiti

äitienpäiväkortti

Äiti
Äiti on vaaleatukkainen
Äiti askartelee kanssani
Äidin tuntee silmälaseista
Äiti on kiltti

Mä en ole ihan varma, olenko vähän haikea vai ihan vain tyytyväinen, kun lapsi on jo niin iso, että osaa valita sanansa ja olla korrekti ja kohtelias.

Joka tapauksessa, hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kevätaskartelua: näyttävät paperikukat

kevätaskartelu paperikukka leluteekki.wordpress.comTämä kevätaskartelu tehtiin korvatulehdusviikolla, kun pienemmät nukkui päiväuniaan (lisääkin kevätaskartelua löytyy). Mainio askartelu, me löydettiin Pinterestistä vain kuva, mutta sen perusteella oli helppo toteuttaa paperikukat, joissa oli sopivasti väkertämistä ja haastetta ekaluokkalaiselle, mutta jotka valmistui kerralla ja on valmiina todella näyttävän näköisiä. Vappuaskartelu, äitienpäiväaskartelu, kevätjuhlan koristeet – kyllä keväällä on komeille kukille käyttöä.

Tarvikkeet:

  • värillisiä A4-kokoisia papereita (mustat keskustat me maalattiin peiteväreillä paperin molemmin puolin)
  • sakset
  • paperiliimaa

kevät askartelu

Ensin leikataan terälehdet, eli yhdestä paperista tulee sopivasti kaksi soikiota;  me laitettiin kuhunkin kukkaan 8 terälehteä. Terälehdet taitellaan loiviksi haitareiksi – tätä kaikki lapset rakastaa ja se tuo kukkaan lisää kolmiulotteisuutta.

kevät askartelua lapsille taittelu

keväinen askartelu

Vaaleammasta paperista leikataan pyöreä keskusta ja mustasta pienempi pyöreä keskusta. Niiden reunat hapsutetaan auringonsäteiksi niin kuin kuvassa – tämä oli hankala vaihe, hapsut meinaa lähteä vinoon. Sitten hapsut vielä kierretään kynän ympärille niin, että ne sojottavat vähän sisäänpäin. Tämäkin oli yllättävän hankalaa.

Sitten vain yhdistetään kukan osat toisiinsa liimalla, eli tumma keskusta vaaleamman päälle, terälehdet limittäin toistensa päälle, ja koko keskusta niiden päälle. Alle voi tietysti vielä lisätä pari vihreää lehteä, jos siltä tuntuu. Valmista!kevätaskartelu paperikukka

 

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Suomen kevääseen tutustumassa

 

sinivuokko

Olisitte saaneet kaikkien aikojen kevätkuvan, jos sitruunaperhonen olisi malttanut vielä hetken pysyä paikoillaan.

Mies tuli aikoinaan Suomeen kesällä. Ihana valo, vihreys ja viileys. Tuli syksy, sekin menetteli, vähän kuin Ranskassa talvella. Helsingin talvi oli aika pimeä, kylmä ja pitkä, mutta siitähän oli varoitettu. Koitti kevät, lumi suli, hiekat pestiin pois, ihmisistä näki muutakin kuin pipon. Sitten tuli takatalvi. Siinä vaiheessa miehellä loppui usko: ”Mitä tää on, nyt on huhtikuu, tuolla sataa lunta!” Mä olin unohtanut selittää, että Suomessa kevään tulo ei tarkoita lämpöä, vaan valoa.

Pääsiäisenä opittiin, että keväinen Suomen luonto tarkoittaa kyllä myös kiinteän muuttumista nestemäiseksi. Me käytiin siis koko perheen voimin luontoretkellä.

lapset purolla

Tässä vaiheessahan ne oli jo innoissaan. Ja vain yksi kasteli housunsa.

Aina joskus mä kyllä mietin, miksi mä edes yritän. Olin ajatellut, että pääsiäislomalla olisi mukava käydä päiväretkellä. Ensin mies oli sitä mieltä, että ei nyt lähdetä mihinkään kun kerrankin voidaan olla rauhassa kotona. No, kompromissi oli puolen päivän retki, valitsin kohteeksi Luontokeskus Haltian, jossa me ei olla käyty. Harkitsin ihan oikeaa metsäretkeäkin Nuuksioon, mutta kun mies ei ole kovin luonto-orientoitunut, niin ajattelin, että tämä on hyvä valinta, luontokeskuksen näyttely ja parin kilometrin helppo lenkki metsässä.

Lapset oli innoissaan, kunnes kävi ilmi, että mun mielestä metsäpolulle ei lähdetä trikoisissa legginsseissä. Ne oli tietysti juuri se vaatekappale, mitä molemmat nuorimmaiset olisi ehdottomasti halunneet vetää jalkaansa. Seuraava kriisi tuli kengistä. Onnistuin kaivamaan kaapista kaikille sopivat lenkkarit, mutta se muutosvastarintaisin oli sitä mieltä, että ne puristaa ja on muutenkin vääränlaiset.

Liikkeelle päästiin sitten talvisaappaissa +14 lukemista välittämättä, eikä matkalla edes eksytty. Perille tultua todettiin kuitenkin, että aikaa oli mennyt jo sen verran, että oli valittava joko luontopolku tai keskuksen näyttelyt. Lapset olisi halunneet sisälle, mutta me pakotettiin ne metsään ja mä lupasin tuoda ne jonain sadepäivänä katsomaan luontoa sisätiloihin. Heti polulle päästyään ne kyllä innostui – tosin ne olisi olleet lähdössä jollekin 10 kilometrin karhunkierrokselle, kun mä olin valinnut lyhimmän, 1,4 kilometrin Päivättärenpolun.

kiipeilyteline

Jos ei tietä riitä eteenpäin, on otettava suunta ylöspäin.

Sitten etsittiin metsästä keppejä, tökittiin niillä puroa, kaaduttiin puroon, opittiin kuusen ja männyn lisäksi tuntemaan kataja, havaittiin että suo tosiaan tarkoittaa sellaista märkää metsää (retkeilijät poikkesivat rohkeasti polulta, mutta gore-tex lenkkarien varsi ei ihan riittänyt), kiivettiin kuntoilutelineissä ja nähtiin kaksi sisiliskoa. Kaikilla oli aika kivaa, märistä kengistä ja housuista huolimatta. Mutta tuli siis todettua, että keväällä suomalaisessa metsässä on paljon märempää kuin talvella.

suklaaputous

Lapsi ja luonnon ihmeet: luontokeskuksen buffet-pöydän suklaaputous.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

 

Lukijoiden toivepostaus: kuinka kävi kun kaksoset laskettiin irti Lapsimessuilla

 

lapsimessut samyn tarra

Kuvan kilpikonna ja nimilappu liittyvät juttuun olennaisesti.

Hyvin kävi – loppujen lopuksi. Mutta kyllä tää Lapsimessut ja kaksoset yhdistelmä vähän sydämentykytystä ehti aiheuttaa.

Mä seisoin siis perjantaina pari tuntia Kidd.O:n osastolla, mikä oli tosi hauskaa. Mutta en siinä sitten ehtinyt katsastaa messuja muuten, kun piti jo hakea lapset koulusta, ja totesin, että perjantai-iltana en niitä lähde enää messuille tuomaan. Lauantaiaamuna mä sitten livahdinkin Messukeskukseen ihan yksinäni, tällä kertaa bloggaajapassi rinnassa. Ajattelin, että kierrän sen verran, että paikallistan, mitä juttuja kannattaa suunnistaa lasten kanssa katsomaan iltapäivällä.

Tuntui, että tänä vuonna oli vielä edellisvuotta enemmän lastenvaatteita myynnissä, mutta mä olin ajatellut kirjoittaa, että ihan hyvin voi tulla messuille vaan puuhaamaan lasten kanssa ilman että viettää kamalaa kulutusjuhlaa. No, yhden vaateständin ohi mä taisin päästä ennen kuin rysäytin siihen seuraavaan messutarjoukseen. Ostin kaksi ihan tarpeellista vaatetta ja kaksi ihan tarpeetonta ja pakenin sitten äkkkiä kädentaitopuolelle.

Lounaan jälkeen me lähdettiin esikoisen kanssa kahdestaan messuille pienten mennessä päiväunille. Kyllä on mukavaa liikkua tollaisen seitsemänvuotiaan kanssa! Käytiin askartelemassa pääsiäiskoristeet, katseltiin kehräystä, maisteltiin rahkaa ja jäätiin katsomaan koiranäyttelyä. Sitten olikin aika mennä vastaanottamaan kaksosia, jotka mies toi ovelle. Sillä itsellään oli sopivasti joku erittäin mielenkiintoinen seminaari, joten se ei päässyt meidän kanssa jonottamaan pomppulinnaan.

Lapset oli nukkuneet, syöneet välipalaa, käyneet vessassa ja puettu puhtaisiin vaatteisiin. Jopa naamat oli puhtaat. Ne otti mua kiltisti kädestä ja mentiin riisumaan takkeja. Mä olin valmiiksi kirjoittanut kaikille nimilaput mun puhelinnumerolla (myös koulusta kyläilemässä olevalle luokan kilpikonnakäsinukkemaskotille). Toinen oli omasta lapustaan innoissaan, toinen sen sijaan sen verran hermostunut, että kieltäytyi lapusta ehdottomasti. En tehnyt asiasta numeroa, vaan läiskäisin lapun sille selkään sen huomaamatta. Sitten kädestä kiinni ja kohti messuosastoja.

lapsimessut

Huomaa täysi Lapsimessut-varustus: lapsilla nimilaput selässä, äidillä reppu ja tennarit (kädestä pitämistä ja nopeita muuveja varten).

Tässä vaiheessa mä ajattelin, että olin taas liioitellut kaksosäitiyden kauhuja, mikäs ongelma tässä nyt oli. Lapset kulki nätisti mun vieressä, käytiin Kidd.O:n osastolla valokuvassa (se hermostuneempi kieltäytyi ehdottomasti), katsomassa pomppulinnan jono ja siirryttiin siitä suosiolla yleisurheiluradalle. Lapset juoksi ja hyppi kivasti aidatulla alueella, puki reippaasti kengät takaisin jalkaansa ja siirryttiin paloautolle.

lapsimessut kuvaus

Kansikuvatyttö (ja -kilpikonna). Kidd.O:n (ja Leluteekin) fb-sivulla näkee tuotoksia.

lapsimessut juoksu

Samy-kilpikonna esiintyy kuvissa, koska sen pääsiäislomasta meidän luona kerrotaan sitten loman jälkeen luokassa. Palaan ehkä Samyyn tuonnempana.

 

lapsimessut paloauto

Yksi, kaksi, kolme – kaikki kiipeää paloautoon.

Portaita ylös paloauton ohjaamoon. ”Mä menen teitä vastaan tonne toiselle puolen”, mä huikkasin ja menin vastaanottamaan niitä vastakkaisen puolen liukumäestä. Esikoinen liukui alas sähköstä rätisten, sitten pienempi tyttö hannasi ja mä nostin sen alas ja sitten, jaha, poikaa ei näykään, missäs se on.

Äkkiä takaisin auton toiselle puolen. Ei poikaa. Ei myöskään auton sisällä. Eikä siellä toisella puolen. Mä koetin kysyä siskolta, tiesikö se, mihin veli oli lähtenyt, mutta sen vakiovastaus: ”Minä en muista”, ei tähän paljon auttanut. Okei, olisiko tuolla trampoliiinien luona? Ei näy. Pienoismallien puolella? Ei näy. Rupeanko kyselemään kaikilta ohikulkijoilta? Huutamaan kovaan ääneen? Ryntäänkö etsimään jonkun kuulutussysteemin? MItä sillä edes oli päällään? Olisiko noi palomiehet nähneet (niiden noin seitsemänsadan muun lapsen yli), mihin se meni?

Puhelin soi. ”Hei, teidän poika taitaa etsiä sua. Ollaan tässä trampoliinien luona.”

Mun kiitokset lapsen napanneelle äidille ei olleet missään suhteessa helpotuksen määrään. Eikä häpeän. Oikeasti, ei mulla ole näitä kuin kolme, enkä silti saa niitä pidettyä kasassa. Ja kuka hukkaa lapsensa Lapsimessuille? (No niistä kuulutuksista päätellen kyllä joku muukin.)

Mitä tästä opimme?

1) Varmista, että lapset tosiaan tietää, mitä on tapahtumassa ja mitä niille sanot.

2) Sama juttu kuin kissojen kanssa: ei ne yleensä kovin kauas heti lähde.

3) Se puhelinnumerolla varustettu nimilappu. (Voisikohan niille tatuoida sen puhelinnumeron vaikka niskaan?)

4) Jos näet vähän eksyneen näköisen lapsen, niin kiitos kiitos kiitos, kun nappaat sen kiinni ja selvität omistajan.

5) Nyt on kyllä puhuttu myös siitä, että jos eksyy, pitää jäädä paikoilleen odottamaan, ja jos vieressä on joku aikuinen, niin kysyy siltä, missä äiti on.

No, sitten puhallettiin saippuakuplia, testattiin curlingia, syötiin banaanit, istuttiin poliisimoottoripyörän selässä, silitettiin rottaa, nähtiin sinisiä sammakoita ja ostettiin metrilakut. Ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Yöllä kello kahdeksan ja yhden välissä poika ehti herätä kuusi kertaa huutamaan mua. Mutta niin se vaan tänään häipyi kaupan kassalta ovien taakse näkymättömiin. Että ilmeisesti traumat ei olleet pysyvää lajia. Ja kaikki oli sitä mieltä, että Lapsimessuilla oli tosi kivaa, joten ehkä sitten ensi vuonna uusiksi. Paitsi sitä eksymistä.

lapsimessut lakut

Vähän jo nuutuneet messuilijat valmiina kotimatkalle.

Mites teidän Lapsimessut? Kävittekö? Eksyittekö? (Lapsihan on sitä mieltä, että minä olin se joka eksyi.) Tykkäsittekö?

Ja pliis, kertokaa joku, että olette hukanneet lapsenne (ja sitten löytäneet ne taas).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Pääsiäisaskartelu – tämän helpommaksi ei muutu

helppo pääsiäisaskarteluTein viime viikolla pojan kanssa pääsiäisaskartelua, ja tämä oli se alkuperäinen idea: ikkunaan ripustettava koriste tällä paperilautastekniikalla. No, tuossa kuvassa oikealla on lapsen tuotos, vasemmalla se mitä mä olin ajatellut. Kävi vain niin, että mä en ollut ihan tehtävieni tasalla, ja leikkasin vain kuumeisesti munia samaa tahtia kun poika tarrasi niitä kiinni, joten sommitteluun ei jäänyt aikaa. Mutta idea oli siis tehdä pääsiäisaiheinen maisema kontaktimuovikollaasina.

Tarvikkeet

  • paperilautanen
  • kontaktimuovia
  • silkkipaperia (tai muuta paperia, tai vaikka huopaa tai villalankaa, josta saisi hienot varret pajunoksiin)
  • sakset

Leikataan lautasesta keskusta pois, leikataan kontaktimuovista sopiva pala ja tarrataan se lautaseen kiinni. Leikataan silkkipaperista (tai muusta materiaalista) aiheeseen sopivat maisemapalat ja sommitellaan ne kiinni kontaktimuoviin. Mä olin siis ajatellut tehdä ruohikon, johon lapsi olisi sitten saanut sommitella munia, mutta tässä voi tosiaan vapaasti käyttää mielikuvitusta. Vähän isommat lapset voi itse huolehtia sommittelusta ja leikkaamisesta.

Mutta tästä viisastuneena valmistelin sitten seuraavan askartelun vähän paremmin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Helppo pääsiäisaskartelu: pääsiäismunat kollaasitekniikalla

pääsiäisaskartelu helppo pienille lapsilleTämä on siitä kiva askartelu, että se sopii jo aivan pienille lapsille, mutta yhtä hyvin myös koululaisille tai eskariin. Tämäkin löytyy mun pääsiäisaskartelu -taulusta Pinterestistä, ja alkuperäisessä ohjeessa on kivoja esimerkkejä erilaisista kollaasimateriaaleista, joilla nämä pääsiäismunat voi koristella. Pinterest on täynnä näitä kontaktimuovikollaaseja, ja täytyy sanoa, että se on kyllä nerokas tekniikka: helppo, siisti, lapsista hauska ja tulokset on kivan näköisiä.

pääsiäisaskartelua lapsille

Poika ei ole ollenkaan niin innokas askartelija kuin sisarensa, mutta mä ajattelin, että pieni hienomotoriikkaharjoitus ei tekisi pahaa, kun koko viikko ollaan taas kipeinä kotona. Vähän vastentahtoisen askartelijan kanssa ennakkovalmistelu on erityisen tärkeää, ettei tule tylsää odottamista, vaan pääsee heti tekemään ja kaiken kerralla. Kuvat on tällä kertaa vähän mitä sattuu, kun askartelun tuoksinassa ei kaikista vaiheista tullut napattua kuvaa.

Tarvikkeet:

  • värillistä paperia
  • kontaktimuovia
  • silkkipaperia / lahjapaperia / lankaa / tms. kollaasimateriaalia
  • sakset

 pic malli

Tee munan ”kehykset” valmiiksi. Mä leikkasin paperit neljään, jos tekee kovin isoja, niin silloin kannattaa käyttää kartonkia, jotta työ pysyy tukevana. Helpointa on hahmotella muna paperille, leikata sen keskusta irti ja jättää reunat vielä kiinni. Sitten leikataan sopivan kokoinen pala kontaktimuovia, ja kiinnitetään se paperin päälle. Voilà, munan muotoinen aukko, johon kollaasia ruvetaan tekemään. Lopuksi voi sitten leikata reunat pois kerralla, eikä tarvitse leikata tarttuvaa kontaktimuovia paljaaltaan. Tästä tulisi myös kiva pääsiäiskortti, mutta nyt en keksinyt, kenelle sellainen lähetettäisiin, niin tehtiin ikkunakoristeita.

 pic leikkaaminen

Sitten on lapsen aika käydä hommiin, eli silppuamaan kollaasimateriaalia. Silkkipaperia voi repiä, lahjapaperia tai lankaa voi leikata. Poikakin innostui harjoittelemaan leikkaamista kimaltavan paperin kanssa. Jos on kyseessä niin pieni taapero, että repiminenkin on vielä vaikeaa, niin sitä voi kokeilla aikuisen kanssa yhdessä, tai sitten siirtyä suoraan liimailuun. Kollaasitarvikkeet kannattaa muuten pakata pakastepussiin odottamaan taas seuraavaa kertaa, niin silppua ei suotta mene hukkaan.

 pic liimaaminen

Kun materiaalia on tarpeeksi, sirotellaan tai asetellaan silput kontaktimuovin päälle. Isompien lasten kanssa voi sommitella hienoja symmetrisiä munia ja miettiä väriyhdistelmiä, mutta pienempien kanssa mennään vapaalla tekniikalla. Sitten vain leikataan ylimääräiset reunukset pois.

pääsiäisaskartelu ohjeita

Jos ollaan kotona, munan voi saman tien tarrata ikkunaan (jos kollaasi on kovin paksu voi tarvita teippiä lisäksi). Jos muna taas pitää saada kuljetettua myöhemmin johonkin (kerhosta tai koulusta kotiin tai vaikka tuliaisiksi), niin kannattaa ennen reunojen leikkaamista liimata toinen kontaktimuovi tahmean puolen päälle ja leikata reunat sitten; läpikuultavuus säilyy, mutta kollaasi pysyy paikoillaan, eikä takerru matkan varrelle.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma askarrella Salama-autoja, saa nähdä miten käy. Mutta pääsiäisaskartelua löytyy siis lisääkin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.