Talviaskartelua

talviaskartelua https://leluteekki.wordpress.comYllättävän vaikeaa keksiä talviaskarteluja. Tässä nyt kuitenkin yksi. Mä rupesin keräämään ”Talviaskartelua”-otsikolla Pinterest -taulua mutta eipä sinne ole löytynyt muuta kuin lumihiutaleita ja lumiukkoja eri tekniikoilla. Valkoisella värilliselle paperille maalaaminen tai piirtäminen tietysti olisi talvista myös, jos nyt talveen ensin tulisi lunta (ei niin että mä erityisesti lunta kaipaisin, mutta nuo lapset).

Tämän näköisiä talvisia lumihiutaleaskarteluja on joulukoristeina näkynyt useampiakin, idea on niin ilmeinen, että Anaïs keksi sen ilman malliakin. Ensi vuonna tämä voi olla joulukoriste, mutta olkoon nyt talvikoriste.

Tarvikkeet

  • jäätelötikkuja (niitähän nykyään myydään ilman jäätelöitäkin, jos riittävän määrän syöminen tekee tiukkaa)
  • maalia
  • liimaa
  • kimalleliimaa
  • tähtileikkuri ja kimallepahvia (tai mitä vain muita koristelutarpeita)

talviaskarteluja

Ensin maalattiin tikut. Käytettiin akryyliväriä, mutta vesi- tai peiteväreilläkin voi hyvin maalata puuta.

talviaskartelua

Sinä aikana kun maali kuivui, päästiin käyttämään pari vuotta sitten hankittua tähtileikkuria, joka löytyi lelulaatikosta. Nyt 7-vuotias esikoinen jaksoi jo itse painaa sen pahvista läpi, joten tähtiä tuli paineltua melkoinen kasa. Leikkureiden kanssa voi kyllä tehdä askarteluja myös pienille lapsille, kuvioiden (ja niiden muotoisten reikien) ilmestyminen herättää yleensä ihastusta, ja sitten niitä voi tähtäillä liimaan.

Sitten vain liimattiin tikut lumihiutaleeksi ja koristeltiin. Toiseen olisi jo maalatut tikut odottamassa, mutta jos halutaan isompi sarja, niin pitää lähteä jätskiostoksille.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ranskalainen loppiainen – kuva-arvoituksen ratkaisu

Ranskassa loppiainen ei ole pyhäpäivä (eikä silloin mitenkään välttämättä kerätä joulukoristeita pois), mutta sitä kyllä juhlitaan – tietysti syömällä. Loppiaisenahan muistetaan kolmen itämaan tietäjän saapumista Jeesusta katsomaan, ja niinpä loppiaisena syödään ”La galette des rois”, kuninkaiden kakku.

Eri puolilla Ranskaa kakut ovat luonnollisestikin erilaisia, etelässä usein jättimäisen pullarinkilän tyyppisiä ”fouace” (joista niistäkin on erilaisia versioita), mutta suosituimmaksi on noussut pohjoisen lehtitaikinapohjainen ja mantelimassalla täytetty versio. Anoppilassa kakun valinnasta käydään joka vuosi pitkä ja perusteellinen keskustelu, ja tänä vuonna kuvissa näkyvä ”la frangipane” voitti. Kun vielä oli päätetty, mistä patisseriesta voisi ajatella saavansa kelvollisen kakun, päästiin asiaan:

loma ranskassa - loppiainen

Seurueen nuorimmainen asettuu pöydän alle. Kaksosilla virallinen ikäero on minuutin, mutta muodollisuuksista on pidettävä kiinni.

lomalle ranskaan - loppiaiskakku

Kakku leikataan yhtä moneen osaan kuin on syöjiä. Kuopus ilmoittaa pöydän alta, missä järjestyksessä palat jaetaan.

20140105-220554.jpg

Jokainen syö palansa, ja yhden sisältä löytyy ”la fève”, yllätys, jotka perinteisesti ovat olleet pieniä posliinisia pyhimyshahmoja, mutta tässä tapauksessa pieni posliininen pukka.

20140105-220621.jpg

Se, jonka palasta yllätys on löytynyt, on kuningas (tai kuningatar) ja saa kakun mukana tulleen kruunun päähänsä. Kruunattu saa valita itselleen myös puolison. Minä sain alkuperäisen kruunun, mutta nopeasti kaivettiin esille myös edellisvuosien kruunut, jotta rauha säilyi maassa. Koulussa ongelma ratkaistaan usein niin, että ennen kakun syöntiä kaikki askartelevat itselleen oman kruunun.

20140105-220757.jpg

20140105-220823.jpg

20140106-091024.jpgEttä sellainen loppiainen. Ja nyt takaisin arkeen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ranskan loma – kuva-arvoitus

Mkä ranskalainen jouluperinne kuvissa on menossa? Vastaus selviää huomenna.20140105-220641.jpg

20140105-220701.jpg

20140105-220554.jpg

20140105-220621.jpg

20140105-220757.jpg

20140105-220823.jpg

20140106-091024.jpgJa arvoituksen ratkaisu selviää otsikolla Ranskalainen loppiainen – kommentoijat olivat siis aivan oikeassa.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Loma Ranskassa – kuvaterveiset

ranskan matka albi

Albin vanhaa kaupunkia.

Mähän lupasin, että tämänkertainen Ranskan -matka tuottaa blogiin sellaisia ”lapset sumussa joen rannassa” kuvia, mutta ei ole itse asiassa ollut yhtään sumuista päivää. Ei kyllä myöskään olla päästy joenrantaan saakka, aika on mennyt taas melko tiiviisti pöydän ympärillä, joko syömässä tai pohtimassa, mitä tänään syötäisiin. Mutta sitä vartenhan lomalle Ranskaan on tultu.

joulupuuro ranskalaisittain

Ruokalistan yllätysveto oli ”riz au lait” eli jälkkäri joka on käytännössä valmiiksi sokeroitua riisipuuroa. Kätkimme sinne pähkinän, kun mantelia ei löytynyt.

ranskalainen ruoka

Miten onkin kattila eksynyt pöytään – yleensä on kyllä tarjoiluastiat erikseen, jos ei muuten 8-16 hengen tiskeissä olisi tekemistä.

rapuja loma ranskassa

Osterit ja simpukat syötiin, mutta nämä veijarit käytiin laskemassa vapaiksi puroon.

Blogihiljaisuuteen vaikuttaa se, että päivät vietetään isomummon talossa, jossa on kattavampi lämmitys ja riittävän iso ruokapöytä – mutta ei nettiyhteyttä.

uusi tukka

Kampaajallekin on keretty. Mun pesu, leikkaus ja föönaus maksoi 37e, minkä lisäksi tarjottiin kuohuviiniä ja suklaata odotellessa. Koko perheen kampaamolaskun säästöillä ei ihan vielä kustanna lentolippuja, mutta lisänä rikka rokassa.

Anoppila on siis 1920-luvun kaupunkitalo, jonka lämmitys toimi varmaan paremmin alkuperäisillä avotakoilla kuin joskus sotien jälkeen asennetuilla pattereilla. Onneksi on tukevat puiset ikkunaluukut, jotka eristää kylmää, ikkunat on nimittäin myös alkuperäiset. Mutta talo on kyllä myös uskomattoman charmikas: ovissa on värilliset lasiruudut, olohuoneesta ruokasaliin johtaa salakäytävä, veistetyt porraskaiteet ja katon ruusukkeet on myös alkuperäiset, kahta samanlaista ovenkahvaa ei löydy ja mäkin olen vuosien saatossa oppinut, mitkä lattialaudoista narisee ja mikä eteishallin laatoista kolahtaa.

Ja sisustus; ranskalainen talonpoikaisantiikki kohtaa ikean kohtaa jänskät kirpparilöydöt. Sanat ei riitä kuvaamaan, eikä oikein mun valokuvaustaitonikaan.

loma ranskassa

Mummolassa on myös prinsessatuoli jos toinenkin.

ranskan matka

Kyllä, kirjahyllyn päällä on täytetty hai. Sateenvarjotelinettä pidellyt täytetty mäyrä on poistettu eteisestä lasten synnyttyä, koska se irvisti vähän pelottavasti.

Ja koska tämä on vuoden ensimmäinen postaus, ja Ranskassa hyvää uutta vuotta toivotetaan kaikille ensimmäistä kertaa uuden vuoden puolella tavatuille aina tammikuun lopulle saakka: onnea uuteen vuoteen teille mahtavat lukijat!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kulttuurishokki

joulu ranskassa

Jotain outoa, jotain tuttua, jotain sinistä…

Tuleeko sulle kulttuurishokki anoppilassa kyläillessä? Että kaikki tuntuu tarpeettoman kummalliselta ja ärsyttävältä? Onko niiden pakko tehdä noin ja eikö nyt tätäkään asiaa vieläkään ole saatu toimimaan?

Sitä kuvittelelisi, että kun palaa maahan, jossa on asunutkin pari vuotta ja käynyt säännöllisesti pitkillä lomilla viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan, niin solahtaisi vain siihen tuttuun vaikka vieraaseen takaisin. Mutta aina kun me tullaan Ranskaan appivanhempien luo, mä solahdankin suoraan kulttuurishokin toiseen vaiheeseen, eli siihen, että kaikki mahdollinen ärsyttää ja kyllä Suomessa sentään on kunnolliset jalkakäytävät ja ihmiset ymmärtää ottaa kengät jalasta sisällä. Sitten kuluu pari päivää (ja mä saan ehkä nukuttua kunnolla) ja kaikki onkin taas ihan ok, ja korkeintaan viehättävän eksoottista.

Mä epäilen, että tää ei siis johdu pelkästä Ranskasta, vaan kulttuurishokki tulee siitä toisen perheen kulttuuriin sujahtamisesta, ja mulle kävisi näin vaikka anoppila olisi Kannelmäessä. Niilläkin olisi varmasti kummallisia ja ärsyttäviä tapoja, varmaan menisivät joulusaunaan ihan väärään aikaan ja sen lonksuvan ovenkahvankin olisivat jättäneet korjaamatta.

Tätä taatusti korostaa se, että mä olen temperamentiltani hitaasti lämpiävä, ja mieluiten käyttäytysin niin kuin se meidän lapsista muutosvastarintaisin: heittäytyisin lattialle huutamaan kunnes joku luotettava henkilö onnistuu vakuuttamaan mut siitä että tässä ihan väärän näköisessä sängyssä ihan oudossa huoneessa ihan kummalliseen aikaan voi kuitenkin nukkua.

Miten on, oletko huomannut kulttuurishokin oireita anoppilassa kyläillessäsi?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Jouluaskarteluja: joulukranssi

Jouluaskartelu:  joulukranssi https://leluteekki.wordpress.comTämä kranssi tehtiin meillä ajatuksella, että se on jouluaskartelu, mutta se kyllä sopii myös otsikon ”talviaskartelua” alle, koska mitään aivan erityisen jouluista tässä ei ole. Hyvä niin, sillä me saatiin kranssi valmiiksi vasta nyt viikko ennen joulua, mutta se varmaan on ovessa kevään tuloon saakka.

Pohjana on käytetty – jälleen kerran  – pahvilautasta, ja idea on esikoisen ja mun yhdessä kehittelemä. Tää ei ole mikään pienten lasten askartelu, koska lumihiutaleiden leikkaaminen vaatii jo aikamoisia taitoja saksien kanssa, ja kranssi koottiin kuumaliimalla. Ehkä me voitaisiin toiseen oveen tehdä pienten kanssa niille sopiva versio.

Tarvikkeet

  • pahvilautanen
  • silkkipaperia ja / tai tavallista paperia
  • sakset
  • kulkusia
  • lahjanauhaa
  • kimalleliimaa
  • kuumaliimapistooli

Ensin siis leikataan lumihiutaleita. Mä tein vain omasta päästä tekniikalla, ja niistä tuppaa tulemaan aina vähän saman näköisiä. Etsin Pinterestistä, ja siellähän oli tietysti toinen toistaan upeampia malleja, keräsin niitä nyt ihan omaan Lumihiutale-tauluunsa, josta voi käydä kurkkaamassa inspiraatiota. En tiedä teistä, mutta lumihiutaleiden leikkaaminen oli musta lapsen ehkä parasta ikinä, siinä on jotain maagista, kun se taiteltu pieni paperinpala aukeaa, ja pienistä saksen nirhaisuista onkin tullut ihana symmetrinen pitsikuvio.

No, sitten kun lumihiutaleita on tarpeeksi, liimataan ne ja muu rekvisiitta pahvilautasesta leikattuun ympyrään ja voilà, kranssi on valmis. Me pohdittiin pitkään, mitä punaista siihen voisi laittaa, kun tuntui, että sellaista kaivattiin. Jos olisi ollut leveämpää nauhaa, sitä olisi ehkä voinut kietoa kranssin ympäri lumihiutaleiden alle, mutta nyt mentiin tällä pikku rusetilla.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Jouluitkut

joulukonsertti picOletko sä jo päässyt itkemään lapsen joulujuhlassa? Meillä tää ripsarit poskilla -sesonki alkoi eilen. Muahan itkettää yleensä jo siinä vaiheessa, kun rehtori toivottaa tervetulleeksi, mutta eilen esikoisen koulun joulukonsertissa vielä esitettiin koskettavia klassikoita omasta menneisyydestäni. Ranskalaisen koulun juhlissa tätä vaaraa ei juuri ole ollut (vaikka olen mä silti itkenyt). Nytkin ranskalaiset jouluhitit meni läpi ihan kunnialla, mutta siinä vaiheessa kun veisattiin yhteislauluna Maa on niin kaunis ja seiskaluokan luciat koetti olla kompastelematta alboihinsa, niin sellainen oih-tätä-sukupolvien-ketjua -efekti oli ihan väistämätön.

Ja lisää on tulossa. Meillä on tässä kahden viikon ajalla kuusi erilaista lasten jouluesitystä. Tosin muutama on buukattu päällekkäin, joten taidetaan päästä vain neljään. Ja yleensä luistelu- ja tanssiesityksissä mua ei ole itkettänyt, eli jäljellä on vain kaksi joulujuhlaa joiden läpi vetistellä.

Päätin muuten, että en enää noloile tota itkemistä. Aikaisemmin mä olen yrittänyt levittää niitä ripsareita jotenkin vaivihkaa ja kateellisena vilkuillut muita äitejä, jotka istuu rivissä ihan kuivin silmin. Mutta minkäs teet, jos on tällaista herkästi kyyneltyvää tyyppiä, niin kyllä nyt omien lasten esitykset on paikka, jossa voi rauhassa istua tippa linssissä. Tarpeeksi vain nenäliinoja mukaan – ja ehkä pitäisi juhlakauden ajaksi siirtyä vedenkestävään ripsariin. Ja rivien välistä voi lukea, että jos sullakin nousee kyyneleet silmiin, niin anna tulla vain, tehdään tästä trendi.

p.s. Mä en jaksanut noloilla edes sitä, että kaikki muut vanhemmat oli ilmeisesti jostain saaneet tiedon siitä, että lasten piti olla mustavalkoisissa asuissa. Helpompi oli erottaa omansa, kun se oli neljänkymmenen lapsen joukossa ainoana punaiseen pukeutunut.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Pimeyden voimia vastaan

kynttilät collage pic”Miksi nyt on vielä yö?” Kello on varttia vaille kahdeksan aamulla.

”On aamu?” Kello on viisi iltapäivällä.

”Ei nyt ole aamu, nyt on pimeä!” Kello on seitsemän aamulla.

”Kaikki ihmiset nukkuu?” Kello on kahdeksan aamulla.

”Miksi nyt tulee härämää? Nyt on myöhä?” Kello on puoli neljä iltapäivällä.

”On yö?” Kello on puoli viisi iltapäivällä.

Selvästikään näiden leveysasteiden valaistusolosuhteisiin sopeutuminen ei kulje geeneissä – tai sitten ne geenit on hävinneet niille ranskalaisille geeneille. Mutta ei tähän näytä sopeutuvan oppimallakaan, tai ainakaan reilu kolmekymmentä talvea ei vielä ole riittänyt sopeutumiseen. Tässä vaiheessa vuotta mä aina kyllä mietin, että kyllä melkoisia täytyi olla niiden esi-isien näiltä kulmilta pyytämien saaliiden, että niiden takia kannatti asettua tänne. Ja oliko se nyt sitten kuitenkaan reilua, näin jälkipolvia ajatellen.

jouluvalotNo, huomenna saa avata joulukalenterin (monissa blogeissa näkyy myös olevan joulukalentereita tulossa, itse odotan Sinisen keskitien kalenteria). Jouluvalotkin saatiin ikkunoihin – kynttiläasetelmat mä kaivoin esiin jo kuukausi sitten. Ja nyt näyttää piha peittyneen valkoiseen harsoon, jos se on aamulla vielä jäljellä, niin lapset on ihan pitelemättömiä, ne on vinkuneet lunta jo pari kuukautta. Mä en ole mikään erityinen lumen ystävä, mutta nyt sitäkin on ruvennut kaipaimaan, mitä tahansa muuta kuin tätä ikuista mustaa.

Pahintahan se mustuus on autolla ajaessa. Tuntuu ettei näe yhtään mitään, eikä jalankulkijoita varsinkaan. Ensimmäisen pimeässä ajetun kierroksen jälkeen mä kaivoin kaapissa nököttäneen heijastinteippirullan esiin ja teippasin lapset yltä päältä – ja myös oman käsilaukkuni. Lasten vaatteissahan heijastimia yleensä onkin jo valmiiksi, mutta aikuisten vaatteissa ei, ja olisihan se ikävää jos ne jäisi orvoiksi ihan vain heijastimen puutteen vuoksi.

heijastin laukkuHeijastimien ongelmahan on se, että ne on rumia kuin synti, mutta tää on vähän sama juttu kuin pyöräilykypärän kanssa; mun äiti sai vakuutettua mulle jo teini-ikäisenä, että kyllä se kypärä kuitenkin on paremman näköinen kuin aivot asfaltilla.

Miten te pärjäätte pimeyden kanssa? Pohjoisempana asuvilla taitaa sentään olla lunta jo apuna – vaikka valoa sitten on vieläkin niukemmin. Kuuntelin aamulla, kuinka radiossa luettiin auringon nousu- ja laskuaikoja: ”Inarissa aurinko nousee seuraavan kerran yhdestoista tammikuuta.” Että mitä mä tässä valitan.

p.s. Muistakaapa bloggaajat ilmoittautua ainekirjoitushaasteeseen, aihe on siis julkaistu.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

”Joulua!” Helppo joulukorttiaskartelu

helppo joulukorttiaskartelu https://leluteekki.wordpress.comKyllä oli helppoa jouluaskartelu yhden lapsen kanssa! Yleensä mä järjestän kaikki askartelut lapsille yhdessä tai sitten esikoiselle omansa, mutta nyt poika oli kipeänä kotona, ja ajattelin käyttää tilaisuutta hyväksi. No, poika ei ole yhtä innostunut askartelusta kuin siskonsa, joten tehtiin tällaisia erittäin helppoja ja nopeita joulukortteja, joiden tekeminen sopii myös ihan pienille.

Tarvikkeet

  • korttipohjia
  • punaista huopaa (tai paperia / kartonkia / silkkipaperia)
  • keltaista tai valkoista silkkipaperia
  • sakset
  • liimaa
  • tussi

Leikattiin tontulle huovasta lakki ja liimattiin se korttiin, sitten rypistettiin silkkipaperista lakkiin kulkunen ja piirrettiin tontulle kasvot. Jos lakin leikkaa vaikka pahvista, pääsee paremmin harjoittelemaan saksien käyttöä, huopaa on vähän hankala pienen leikata itse. Toisessa mallissa kurkkii sitten useampi tonttu. Aika pelkistettyjä, mutta mun mielestä tyylikkäitä näistä tuli. Kysyin lapselta, mitä sinne sisälle kirjoitetaan. ”Joulua.” Ei mitään turhaa siinäkään.

jouluaskartelua: helpot itsetehdyt joulukortit https://leluteekki.wordpress.comKaikkea muuta kuin helppoa oli pari päivää sitten, kun olin luvannut, että leivotaan pipareita koulun jälkeen. Taikina oli kaupan pakastealtaasta (tykkään itsetehdystä taikinasta, mutta joskus helppous on valttia), mutta sen jakaminen kolmeen osaan, osien kaulitseminen ja kolmesta taikinasta piparien ottaminen pisti hermot koetukselle. No, piparit saatiin leivottua, lapsille tuli selväksi, että niitä ei sormin saa nosteltua pellille, ja mä lupaan seuraavalla kerralla suhtautua rennommin – vaikka taikinaa sitten pitäisi kaulita seitsemän kertaa uudelleen.

piparit 2

Tässä kuvassa näkyy hämäävästi vain yksi piparimuotti. Meillä on niitä 40. Ja silti niistä tuli riitaa.

Lisää joulukorttiohjeita löytyy blogin lisäksi mun Pinterest -talulta otsikolla joulukorttiaskartelua.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Joulukorttiaskartelua silkkipaperista

Joulukorttimalleja jouluaskarteluun https://leluteekki.wordpress.comMe jatkettiin eilen taas jouluaskartelua. Koska tavoitteena on tänä vuonna lähettää itsetehdyt joulukortit ennen joulua, niitä tehdään nyt pienissä erissä pitkin marraskuuta – muutama kortti kerrallaan valmistuu nopeasti, lapsilla on hauskaa eikä äidillä ehdi mennä hermot. Edelliset talvinen taivas -aiheiset joulukortit löytyy myös täältä (hyvä muuten, että tulee edes tehtyä erinäköisiä kortteja, muutenhan ei saajille olisi mitään yllätystä jäljellä, suurin osa kun on nähnyt tuotokset jo täällä blogissa).

Tarvikkeet:

  • korttipohjia
  • silkkipaperia (vihreää, punaista, keltaista ja valkoista)
  • liimaa (puikossa oleva paperiliima on helpointa pienten lasten kanssa ja riittää tähän hyvin)
  • kimalleliimaa

Meillä ei siis ole mitään valmiita joulukorttimalleja, mutta mulla oli idea siitä, miten silkkipaperista repimällä ja rutistelemalla tehdään joulukuusiaiheisia kortteja. Musta lapset yleensä tekee kivoja juttuja ihan ilman mallia, joten selitin vain idean. Esikoinen teki ihan tosi hienon kuusikortin, näkyy tuossa pääkuvassa. Tuonhan ihan ilokseen laittaa jääkaapin oveen tai ikkunalaudalle tai mihin nyt itse kukin saamansa kortit laittelee. Tämä askartelu sopii siis hyvin pienille koululaisille tai eskarilaisille.

joulukortttimalleja https://leluteekki.wordpress.comTämä on sarjasta askartelua aikuisille, tein sen itsekseni myöhemmin. Halusin testata, oliko idea jotenkin liian vaikea pienten toteutettavaksi. Ei mun mielestä.

joulukorttiaskartelu joulukorttiaskartelua

Nuorimmaisetkin siis kyllä repi ja rutisteli ja liimasi innoissaan. Ihan oikein olin miettinyt, että tämä on mainiosti pienille lapsille sopiva jouluaskartelu. En tiedä teidän lapsista, mutta meillä ne tuotokset ei vaan ikinä näytä siltä mitä mä olin etukäteen ajatellut.

jouluaskartelua kuusi taaperot

Kirjoitin sitten noiden sisäpuolelle kenen tekemä se on ja mitä se esittää, niin ei jää vastaanottajalle epäselväksi.

Ja koska haluttiin käyttää myös valkoista silkkipaperia, niin tehtiin vielä yksi lumisadeaiheinen kortti.

joulukorttiaskartelua https://leluteekki.wordpress.com

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.