Mitä kuuluu?

Vähän ryppyisempi, vähän pörröisempi.

Niinhän sitä on tapana kysyä, kun tavataan pitkästä aikaa. Sitten vastataan, että no, ei mitään ihmeellistä, koska siltähän se tuntuu omassa elämässä, harvemmin onneksi tapahtuu mitään muuta kuin pieniä arkipäiväisiä asioita. Mutta kun niitä kerää muutaman vuoden, niin niistä onkin jo ehtinyt kertyä ihan uudenlainen elämä. Siksi pitkästä aikaa tavatessa ei oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi.

Mietin tässä juuri, että kuusi vuotta sitten nykyinen pomo, päiväkodin johtaja, taisi kysyä työhaastattelussa sen klassisen ”missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?” Vastasin jotain epämääräistä siitä, että vaikea sanoa, jos viihtyisin päiväkodissa, niin varmaan niissä töissä. Oikeasti en todellakaan tiennyt, ainoa tavoite oli saada vuodeksi hiukan leveämpää leipää pöytään (tai edes jotain leipää), kun pyörittämistäni lasten filosofiakahviloista sitä ei irronnut ja mies oli ilmoittanut aloittavansa maisteriopinnot. Olin hakenut lastenhoitajan paikkoja sekä suomenkielisistä että hetken mielijohteesta myös ruotsinkielisistä päiväkodeista, kun filosofiatuokioita päiväkodeissa vetäessäni olin tykännyt niiden tunnelmasta. Ruotsinkieliseltä puolelta kutsuttiin työhaastatteluihin samana iltapäivänä ja siinä sitä sitten istuttiin, käsilaukussa Tove Janssonin Resa med lätt bagage, jonka kanssa olin koettanut virvoittaa ruosteessa olevaa kieltä bussimatkalla.

Ja viisi vuotta myöhemmin olin edelleen samassa päiväkodissa, päteväksi varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelleena, lärare i småbarnspedagogik ja nykään myös yksikön varajohtaja. Ehkä se menee jotenkin niin, että mä olen elämässäni haahuillut jo ihan tarpeeksi, joten nyt oli aika tarttua asioihin. Parin vuoden jälkeen en enää edes miettinyt vaihtoa suomenkieliselle puolelle – vaikka ei se nyt vieläkään ihan poissuljettu mahdollisuus ole.

Muita pikku juttuja vuosien varrelta:

  • En ole enää yrittäjä. Parin vuoden palkkatyöläisyyden jälkeen lopetin Leluteekki-yrityksen. Vuoden (vai pari?) pidin lasten filosofiakahviloita vielä töiden ohella, mutta sitten en enää jaksanut. Filosofiaa lapsille -yhdistyksen kautta olen vielä välillä pitänyt työpajoja, mutta hyvin harvakseltaan.
  • Olen opiskellut kolme vuotta sosionomiksi Ylivieskassa. Kyllä, Ylivieskassa. Tosin monimuoto-opetuksena, eli yhteensä vietin Ylivieskassa ehkä kolmisenkymmentä päivää, junassa toisen mokoman (tai siltä se tuntui) ja tietokoneella sitten loput ajasta. Siellä junassa olisi muuten ehtinyt kirjoittaa postauksen jos toisenkin.
  • Olen lopettanut blogin kirjoittamisen Tuntui, että omista lapsista ei enää voinut kirjoittaa niiden yksityisyyden suojaa loukkaamatta, eikä töissä tapaamista lapsista varsinkaan voinut kirjoittaa. Ja sitten oli muuta kirjoitettavaa, opiskelujuttuja ja oppikirjoja.
  • Olen nimittäin ollut yhtenä käsikirjoittajana tekemässä alakouluun 3.-6. -luokkien elämänkatsomuksen kirjaa. Töiden (ja opiskelujen) ohessa se oli aika rankka sivuprojekti, mutta kyllä kannatti, Peilistä tuli tosi hienot kirjat. Että jos lapsesi kertoo katsoneensa ET:n tunnilla videoita seitsemännen tunnin peräkkäin, niin opettajalle voi vinkata, että muutakin opetusmateriaalia löytyy.
  • Koira on kuollut (lähinnä vanhuuttaan), elettiin neljä vuotta ihanan vapaata koiratonta elämää ja sitten menin ja hankin viime keväänä uuden koiran. Elämäni paras heräteostos.
  • Auto on hajonnut (lähinnä vanhuuttaan). Pari vuotta ollaan oltu nyt autoton perhe, mistä olen tyytyväinen.
  • Lapset on kasvaneet. Niinhän ne tuppaa tekemään. Yhtäkkiä kukaan ei enää mene kahdeksalta nukkumaan, eikä ketään tarvitse kuskata minnekään. Talvirukkasten ostaminen ja etsiminen ei vielä ole loppunut, mutta sitä aikaa kohti mennään, jolloin huolehdin vain omista rukkasistani (ah, mitä toiveajattelua, mähän huolehdin töikseni kahdenkymmenen lapsen rukkasista).
  • Tukka on kasvanut. Niinhän se tuppaa tekemään (varsinkin kun ei käy kampaajalla.)

Että sellaista. Ei mitään ihmeellistä, mutta kun aika menee niin nopeasti, niin siitä kertyy elämä.

Mitäs teille kuuluu?

Voit tykätä Leluteekistä myös Facebookissa, jos vaikka tulisi lisää postauksia.

Tavallinen työviikko

Tämä on Lumottu saari. Huomatkaa eläinproteiinin lähteet karhu, lintu ja käärmeet. Niitä voidaan tarvittaessa käyttää myös lemmikkeinä. Siinä sivussa pohditaan demokratiaa.

Tämä on Lumottu saari. Huomatkaa eläinproteiinin lähteet karhu, lintu ja käärmeet. Niitä voidaan tarvittaessa käyttää myös lemmikkeinä. Siinä sivussa pohditaan demokratiaa.

Leluteekki-blogi on muuttamassa uuteen osoitteeseen – toivottavasti lähipäivinä – mutta vielä postaan tänne vanhaan (ja kerron totta kai uuden, kunhan se oikeasti on olemassa). Tällä viikolla on ollut kamala kiire, mä olin ajatellut kirjoittaa sellaisen ”miltä filosofiakahvilayrittäjän päivä näyttää” -postauksen, mutta se rupesi vaikuttamaan liian puuduttavalta, kun päivässä oli niin sata eri pikku juttua. Mutta voin kertoa, mitä mä olen pääpiirteissään tehnyt tällä viikolla:

–  vienyt lapset kouluun joka aamu, hommaan menee puolitoista tuntia edestakaisin

– hakenut lapset koulusta (vain kolme kertaa)

–  kirjoittanut Leluteekin seuraavaa uutiskirjettä (ja tajusin juuri, että sehän mun piti tänä iltana kirjoittaa valmiiksi. No, huomenna sitten.)

– tehnyt sekalaisia mainoshommia ensi lauantain filosofiakahvilan ja marraskuussa alkavien uusien filosofiakahviloiden parissa

– hionut lauantain filosofiakahvilan ohjelmaa

–  tehnyt firman ulkopuolisia kirjoitushommia rahasta

–  oikolukenut uuden Kidd.O -lehden vedoksia

Perhekahvilassa tutkittiin ja lajiteltiin papuja eri ominaisuuksien mukaan.

Perhekahvilassa tutkittiin ja lajiteltiin papuja eri ominaisuuksien mukaan.

– pitänyt lasten filosofiakahvilaa MLL:n perhekahvilan kävijöille

–  suunnitellut ja pitänyt kaksi filosofiakahvilaa koululaisille (niin kuin joka viikko)

–  suunnitellut blogin muuttoa ja viimeistellyt nettisivuille tekstejä

– käynyt lounastreffeillä intoilemassa filosofiaa lapsille -menetelmästä

– tullut tädiksi ja tavannut ensimmäistä kertaa tuoreen sukulaiseni

Että hyvä viikko, vaikka kiireinen – eikä se tietenkään vielä lopussa ole.

 

IMG_1717.JPG

Mä en ole käynyt Kättärillä sen jälkeen, kun esikoinen vietti siellä viisi viikkoa aika tasan kahdeksan vuotta sitten.

 

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Syksyistä askartelua – puolukkametsä

syksyistä askartelua puolukka-askartelu Idea tähän askarteluun tuli lukijakommentista edelliseen syysaskarteluun, eli kiitos Hanna!

Kurjaa olla kipeän lapsen kanssa kotona, kun itse pitäisi ihan oikeasti tehdä töitä. Esikoinen siis poti pari päivää pientä flunssaa. Ja huomenna on lasten filosofiakahvila Töölössä, ja mun piti vielä hioa sen sisältöä (jotta tunnelma ei menisi ihan yhtä ankeaksi kuin Nytin filosofiakahviloista tekemässä jutussa) ja sunnuntaina Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa pidän Kidd.O -lavalla kysymystyöpajaa. Minkä lisäksi lapset esiintyy lauantaina muotinäytöksessä ja mä itse kirmailen Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumassa sunnuntaina. Ja firman ensimmäinen tilinpäätös ja veroilmoituskin pitäisi tässä jättää (onneksi niistä sentään huolehtii kirjanpitäjä). No, ensimmäisen päivän pelasti Antti Virmavirta lukemalla kaksi tuntia Krokotiili Genaa (ei sentään ihan livenä, että kiitos myös Helsingin kaupunginkirjasto äänikirjan lainasta – lopun päivästä pelasti sitten mun äiti lukemalla Melukylän lapsia ja Fedja-setää. Klassikoissa pysytään.) Tänään piti kuitenkin keksiä jo jotain itsenäistä puuhaa.

Lapsi innostui puolukkateemasta heti, ja tämä oli kiva toteuttaa. Koululainen teki sen siis täysin itsenäisesti loppusiivousta myöten, mutta onnistuu pieniltäkin vähän avustettuna.

askartelutarvikkeet

Tarvikkeet:

  • paperia
  • vihreää ja punaista maalia (meillä oli sormivärejä, oikein sopivia)
  • pesusienen palanen
  • viinipullon korkki

syysaskartelua puolukoiden painaminen

Toteutus on yksinkertainen: sienellä painellaan vihreällä värillä metsänpohjaa paperi täyteen (voisi myös tehdä korkilla rullaamalla) ja sen vähän kuivuttua tökitään korkin päällä punaisia puolukoita sekaan. Vähän pienempiä puolukoita saisi tökkimällä pumpulipuikolla, niin kuin meidän viimesyksyisessä syksyinen puu -askartelussa (sellaisen lapsi toteutti puolukoiden jälkeen). Tämä olisi varmasti hyvän näköinen koko seinän peittävänä teoksena, eli voisi tehdä tosi isolle paperille monen lapsen voimin tai koota yksittäisistä töistä.

Mutta nyt mä koetan mennä nukkumaan, kun on tosiaan puuhaa edessä viikonloppuna. Kivaahan se vain on.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Avaruusmuurahaiset ja muut lasten kysymykset

kaksoset

Mulla ei nyt ollut kuvaa muurahaisista avaruudessa, joten tässä on nejävuotissynttäreitään juhlivat kaksoset.

Miksi lintu lentää? Miksi ihmisellä on pää? Miksi tarvitaan rahaa?

Lasten festareilla Leluteekin pisteellä oli arvonta, jossa osallistujia pyydettiin myös kirjoittamaan arvontalippuunsa hyvä kysymys. Mulla oli tässä tietysti taka-ajatus, tai oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin ajattelin, että kysymyksistä voi hyvinkin löytyä sellaisia, joista lasten filosofiakahvilat saa aiheita, ja toisaalta ajattelin vähän harjoitella koululaisten filosofiakahvilaa varten. Koululaisten kanssa on nimittäin tarkoitus jo tutkiskella kysymysten luonnetta ja vähän lajitella niitä, jotta saadaan selville, mitkä kysymykset varsinaisesti kuuluu filosofiakahvilaan.

Faktakysymyksiä

Monet lapuissa olleet kysymykset oli ihan puhtaita faktakysymyksiä. Niitähän elämässä riittää, ja niihin tarvitaan vastaus. Missä jätskiauto on? on kysymys, johon on helppo selvittää vastaus, ja vastausta voidaan pitää hyvin varmana. Millä lego värjätään? on jo vähän kinkkisempi, mutta siihenkin varmaan vastaus löytyy – mitäpä ei internetistä nykyään löytäisi. Onko avaruudessa muurahaisia? näyttää hankalalta, mutta ei ehkä oikeastaan ole sitä. Internetistä varmasti selviää, seilaako tällä hetkellä jossain avaruuskapselissa muurahaispesä, ja muuten voidaan todeta, että meidän tämänhetkisen tiedon mukaan muurahaisia ei avaruudessa ole, mutta tieto aiheesta voi tietysti tulevaisuudessa tarkentua.

Luonnontieteellisiä kysymyksiä

Iso osa lasten kysymyksistähän on sellaisia, jotka liittyy luonnontieteisiin, siihen miten maailma toimii. Parituhatta vuotta sitten filosofia vielä vastasi niihin, mutta sittemmin luonnontieteet on omineet ne itselleen.

Miten autot pysyy maapallolla? on ihan malliesimerkki tällaisesta puhtaasti luonnontieteellisestä kysymyksestä. Siitä vain sitten selittämään painovoimaa neljävuotiaalle. Lasten saaminen kyllä sivistää ihmistä melkoisesti, sillä jos vaivautuu vastaamaan edes murto-osaan niistä kysymyksistä, niin omat tiedot maailmasta karttuu melkoisesti. Ihminenhän usein oppii parhaiten opettaessaan jotain toisille.

Faktojen taakse

Luonnontieteellisiltä näyttävät kysymykset usein kuitenkin kätkee taakseen jonkun puhtaasti filosofisen kysymyksen. Mulla on valitettavan usein tapana vain vastata lasten kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti ja tyhjentävästi, jolloin tuhlaantuu oiva tilaisuus viedä keskustelua pidemmälle. Esimerkkejä tällaisista kysymyksistä on vaikkapa

Milloin olen isompi? Tylsä minä vastaa, että ensi vuonna, tai sitten kun olet kasvanu, vaikka tästä voitaisiin päästä miettimään, mitä oikeastaan tarkoittaa iso ja isompi ja mistä sen tietää, että on isomp.

Mitä aivot on? Tähänhän voi vastata ihan vain biologian näkökulmasta, mutta mä luulen, että siellä taustalla kurkkii mielenfilosofinen kysymys siitä, mitä ajatukset oikein on ja missä ne on. Mä muistan, että musta ihmisen mielestä ja avaruudesta puhuminen oli valtavan kiehtovaa jo neljävuotiaana, se tuntuu samalta kuin vähän liian lujaa menevä liukumäki tai sukeltaminen kirkkaaseen mereen.

Missä ihmiset on ennen äidin mahaa?
Tämä on sarjassamme mahdottomia-kysymyksiä-mahdoton-vastata, mutta seuraavalla kerralla, kun multa tätä kysytään, niin mä voisin yrittääkin lähteä kyselemään, mitä ihmiset oikein on ja missä vaiheessa niistä tulee ihmisiä, missä vaiheessa minusta tulee minä.

Miksi ihmisen pitää kuolla? Klassikko, josta mekin keskusteltiin taas tänä aamuna ratikassa, ja mä pääsin esittämään mun toisen vakiovastauksen: ”Sillai se vaan on. ” (Toinen on: ”Mä en VOI tietää.” En ole ylpeä näistä.) Aika ilmeistä on, että tästähän voisi päästä miettimään, mitä kuoleminen oikein tarkoittaa, mitä me voidaan siitä tietää, mitä elämä on, ja miten nämä kaksi liittyy toisiinsa.

Miksi on olemassa rosvoja? Mahtava yhteiskuntafilosofinen keskustelunavaus. Jos ensin pohtii, mitä rosvoilla oikeastaan tarkoitetaan päästään pian omistamiseen, sääntöihin, siihen, miksi niitä tarvitaan, miksi niitä silti rikotaan, oikeudenmukaisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Filosofisia kysymyksiä

Muitakin hyviä kysymyksiä esitettiin, mutta näistä nyt mun mielestä sai jo katsauksen siihen, minkätyyppisiä kysymyksiä filosofiassa esitetään, ja millaisiin kysymyksiin keskusteluja lapsen kanssa voi suunnata.

  1. Kysymykset merkityksestä, siitä mitä asioilla tarkoitetaan. Käsiteanalyysi on aika pitkälti se, mitä luonnontieteiltä on filosofialle vielä jäänyt.
  2. Kysymykset siitä, mitä ja miten asioita voi tietää; tietämisen, uskomisen ja luulemisen erot.
  3. Kysymykset todellisuudesta: mitä on olemassa, mitä voi olla olemassa. Tämä on sellaista filosofista hörhöilyä parhaimmillaan.
  4. Kysymykset hyvästä ja pahasta,  oikeasta ja väärästä ja siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Ja valmiita vastauksiahan ei vanhemmilla mun mielestä tarvitse todellakaan olla, lapselle on tosi tärkeää se, että se huomaa, että nämä on oikeasti vaikeita asioita, ja tärkeitä asioita, joiden pohtiminen kiinnostaa vanhempaakin. Enkä mäkään tosiaan jokaisessa kassajonossa jaksa ruveta pohtimaan elämän tarkoitusta, mutta mä voisin itse ainakin selvästi petrata siinä, että vähän useammin antaisin tilaa sille keskustelulle mennä niitä itsestäänselviä vastauksia pidemmälle.

Mitä teillä on viime aikoina kyselty? Ja enhän mä ole ainoa, jonka joka toinen vastaus on ”en voi tietää”?

Ja hei, jos haluat seurata lasten filosofiakahviloita, niin se sujuu kätevimmin tilaamalla uutiskirjeen tuosta alta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Arvonnan voittajat

arvonta Kuva on kyllä viime viikon arvonnasta, jossa oli oikeita arpalippuja, nyt arvonta suoritettiin ihan tylsästi random.orgissa – ja voittajat ovat Laura ja Ilona! Lähetin myös sähköpostia voittajille, jotta varmasti huomaavat voittaneensa.

Voittajat saavat siis valita filosofiakahvilaan osallistumisen ja filosofisen lastenkirjan välillä (esittelen kirjoja tässä piakkoin). Kaikki muut voivat ilmoittautua filosofiakahvilaan sähköpostitse ilmoittautumiset@leluteekki.fi (ja ajat ja paikat ja enemmän selostusta löytyy täältä).

Ja jos et vielä tilannut uutiskirjettä, niin tilaa toki, luvassa on (filosofiakahvilainfon lisäksi) täällä julkaisemattomia juttuja, yrittäjäelämää ja helmiä filosofiakahviloista,  jos siis tykkäät blogista, niin uutiskirjeen voi tilata ihan pelkästä lukemisen ilosta.

p.s. Lasten festareiden arvonnassa mä keräsin hyviä kysymyksiä, niihinkin palaan tässä pikapuoliin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Arvonta Leluteekissä!

IMG_1339Kyllä, nyt tulee arvonta ja mahtavat palkinnot! Sunnuntaisilla Lasten festareilla oli nimittäin arvonta Leluteekin pisteellä (kiitos kaikille osallistujille ja kävijöille!) ja ajattelin, että onhan se vähän epäreilua, jos kotiin jääneet uskolliset lukijat eivät pääse mukaan. Eli uusi arvonta pystyyn.

Tässä on nyt myös sellainen jippo, että Leluteekki-blogin pitämiseksi ihan pelkkänä äitiys / vanhemmuus / kakkaa kynsien alla -blogina, mä olen tehnyt lasten filosofiakahviloille uutiskirjeen, josta saa kerran kuussa viimeisimmän tiedon filosofiakahviloiden tapahtumista suoraan sähköpostiinsa (nettisivujen ja Facebookin lisäksi). Eli jos ajattelet, että filosofiakahvilat on mainio idea, mutta juuri nyt ei pysty ilmoittautumaan, tilaa ihmeessä uutiskirje, niin pääset kuitenkin seuraamaan tapahtumia. Täällä blogissa mä en siis enää huutele filosofiakahviloiden toiminnasta.

Uutiskirjeeseen on luvassa myös täällä julkaisemattomia juttuja, yrittäjäelämää ja helmiä filosofiakahviloista,  jos siis tykkäät blogista, niin uutiskirjeen voi tilata ihan pelkästä lukemisen ilosta.

Ja miksi mä nyt puhun siitä uutiskirjeestä? Koska arvonta suoritetaan uutiskirjeen tilaajien kesken! Osallistumisaikaa on viikko, kaikki viimeistään 24.8.2014 uutiskirjeen tilanneet osallistuu arvontaan. Ja mitäs ne upeat palkinnot on? No kuule, nyt päsee jopa valitsemaan: arvotaan kaksi voittajaa, jotka saa valintansa mukaan joko paikan Leluteekin lauantain filosofiakahvilaan tai filosofisen lastenkirjan (tästä aiheesta on tulossa myös postaus lähiaikoina). Nyt vain naputtelemaan tiedot tuohon alle, ja olet arvonnassa mukana.

p.s. Leluteekin logo! Bloginkin ulkoasu tulee vähän muuttumaan kunhan se pääsee nettisivujen alle.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

Lasten festarit 17.8. – tule testaamaan filosofiakahvilaa!

lasten festarit töölönlahdellaHelsinkihän on kesällä täynnä toinen toistaan mainiompia tapahtumia lapsille. Meiltä on tänä kesänä jäänyt kaikki väliin: kesäkuussa oltiin vesirokossa ja heinäkuussa reissussa. Mutta ei se mitään, ei ne vielä loppuneet, ensi sunnuntaina 17.8. on nimittäin Töölönlahdella Lasten festarit klo 10-15 (ohjelma löytyy parhaiten Facebook-sivuilta).

Tapahtuma on täysin ilmainen, eli sinne voi tulla pistäytymään lyhyemmäksikin aikaa vaikka olisi vähän säätöä lähtemisen / päiväunien / ruokailujen jne. kanssa (ja ruokaa on myynnissä paikan päällä). Tarjolla on isolla lavalla ohjelmaa, mm. Mimi ja Kuku ja Pikku Papun orkesteri, jumppatuokioita ja saippuakuplaesityksiä. Ja sen lisäksi puistossa on runsaasti pieniä aktiviteettipisteitä joilla voi puuhata vaikka mitä.

Mutta olenko mä siellä rennosti kiertelemässä lasten kanssa lakaisuautolta soittopajaan ja sieltä satupolulle? Ehei, mä olen pitämässä filosofiakahvilaa! Eli Leluteekin omalla pisteellä on tarjolla miniversiona lasten filosofiakahvila tasatunnein (mutta ei erityisesti kahvilatuotteita, kuten fb-sivujen ohjelmaan on erheellisesti eksynyt), sen lisäksi askartelua ja mahtava arvonta (palkintona filosofisia lastenkirjoja). Tervetuloa siis testaamaan filosofiakahvilaa, tai ihan vain moikkaamaan!

Olitteko viime vuonna Lasten festareilla? Millaista oli?

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.