Tavallinen työviikko

Tämä on Lumottu saari. Huomatkaa eläinproteiinin lähteet karhu, lintu ja käärmeet. Niitä voidaan tarvittaessa käyttää myös lemmikkeinä. Siinä sivussa pohditaan demokratiaa.

Tämä on Lumottu saari. Huomatkaa eläinproteiinin lähteet karhu, lintu ja käärmeet. Niitä voidaan tarvittaessa käyttää myös lemmikkeinä. Siinä sivussa pohditaan demokratiaa.

Leluteekki-blogi on muuttamassa uuteen osoitteeseen – toivottavasti lähipäivinä – mutta vielä postaan tänne vanhaan (ja kerron totta kai uuden, kunhan se oikeasti on olemassa). Tällä viikolla on ollut kamala kiire, mä olin ajatellut kirjoittaa sellaisen ”miltä filosofiakahvilayrittäjän päivä näyttää” -postauksen, mutta se rupesi vaikuttamaan liian puuduttavalta, kun päivässä oli niin sata eri pikku juttua. Mutta voin kertoa, mitä mä olen pääpiirteissään tehnyt tällä viikolla:

–  vienyt lapset kouluun joka aamu, hommaan menee puolitoista tuntia edestakaisin

– hakenut lapset koulusta (vain kolme kertaa)

–  kirjoittanut Leluteekin seuraavaa uutiskirjettä (ja tajusin juuri, että sehän mun piti tänä iltana kirjoittaa valmiiksi. No, huomenna sitten.)

– tehnyt sekalaisia mainoshommia ensi lauantain filosofiakahvilan ja marraskuussa alkavien uusien filosofiakahviloiden parissa

– hionut lauantain filosofiakahvilan ohjelmaa

–  tehnyt firman ulkopuolisia kirjoitushommia rahasta

–  oikolukenut uuden Kidd.O -lehden vedoksia

Perhekahvilassa tutkittiin ja lajiteltiin papuja eri ominaisuuksien mukaan.

Perhekahvilassa tutkittiin ja lajiteltiin papuja eri ominaisuuksien mukaan.

– pitänyt lasten filosofiakahvilaa MLL:n perhekahvilan kävijöille

–  suunnitellut ja pitänyt kaksi filosofiakahvilaa koululaisille (niin kuin joka viikko)

–  suunnitellut blogin muuttoa ja viimeistellyt nettisivuille tekstejä

– käynyt lounastreffeillä intoilemassa filosofiaa lapsille -menetelmästä

– tullut tädiksi ja tavannut ensimmäistä kertaa tuoreen sukulaiseni

Että hyvä viikko, vaikka kiireinen – eikä se tietenkään vielä lopussa ole.

 

IMG_1717.JPG

Mä en ole käynyt Kättärillä sen jälkeen, kun esikoinen vietti siellä viisi viikkoa aika tasan kahdeksan vuotta sitten.

 

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Syksyistä askartelua – puolukkametsä

syksyistä askartelua puolukka-askartelu Idea tähän askarteluun tuli lukijakommentista edelliseen syysaskarteluun, eli kiitos Hanna!

Kurjaa olla kipeän lapsen kanssa kotona, kun itse pitäisi ihan oikeasti tehdä töitä. Esikoinen siis poti pari päivää pientä flunssaa. Ja huomenna on lasten filosofiakahvila Töölössä, ja mun piti vielä hioa sen sisältöä (jotta tunnelma ei menisi ihan yhtä ankeaksi kuin Nytin filosofiakahviloista tekemässä jutussa) ja sunnuntaina Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa pidän Kidd.O -lavalla kysymystyöpajaa. Minkä lisäksi lapset esiintyy lauantaina muotinäytöksessä ja mä itse kirmailen Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumassa sunnuntaina. Ja firman ensimmäinen tilinpäätös ja veroilmoituskin pitäisi tässä jättää (onneksi niistä sentään huolehtii kirjanpitäjä). No, ensimmäisen päivän pelasti Antti Virmavirta lukemalla kaksi tuntia Krokotiili Genaa (ei sentään ihan livenä, että kiitos myös Helsingin kaupunginkirjasto äänikirjan lainasta – lopun päivästä pelasti sitten mun äiti lukemalla Melukylän lapsia ja Fedja-setää. Klassikoissa pysytään.) Tänään piti kuitenkin keksiä jo jotain itsenäistä puuhaa.

Lapsi innostui puolukkateemasta heti, ja tämä oli kiva toteuttaa. Koululainen teki sen siis täysin itsenäisesti loppusiivousta myöten, mutta onnistuu pieniltäkin vähän avustettuna.

askartelutarvikkeet

Tarvikkeet:

  • paperia
  • vihreää ja punaista maalia (meillä oli sormivärejä, oikein sopivia)
  • pesusienen palanen
  • viinipullon korkki

syysaskartelua puolukoiden painaminen

Toteutus on yksinkertainen: sienellä painellaan vihreällä värillä metsänpohjaa paperi täyteen (voisi myös tehdä korkilla rullaamalla) ja sen vähän kuivuttua tökitään korkin päällä punaisia puolukoita sekaan. Vähän pienempiä puolukoita saisi tökkimällä pumpulipuikolla, niin kuin meidän viimesyksyisessä syksyinen puu -askartelussa (sellaisen lapsi toteutti puolukoiden jälkeen). Tämä olisi varmasti hyvän näköinen koko seinän peittävänä teoksena, eli voisi tehdä tosi isolle paperille monen lapsen voimin tai koota yksittäisistä töistä.

Mutta nyt mä koetan mennä nukkumaan, kun on tosiaan puuhaa edessä viikonloppuna. Kivaahan se vain on.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Avaruusmuurahaiset ja muut lasten kysymykset

kaksoset

Mulla ei nyt ollut kuvaa muurahaisista avaruudessa, joten tässä on nejävuotissynttäreitään juhlivat kaksoset.

Miksi lintu lentää? Miksi ihmisellä on pää? Miksi tarvitaan rahaa?

Lasten festareilla Leluteekin pisteellä oli arvonta, jossa osallistujia pyydettiin myös kirjoittamaan arvontalippuunsa hyvä kysymys. Mulla oli tässä tietysti taka-ajatus, tai oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin ajattelin, että kysymyksistä voi hyvinkin löytyä sellaisia, joista lasten filosofiakahvilat saa aiheita, ja toisaalta ajattelin vähän harjoitella koululaisten filosofiakahvilaa varten. Koululaisten kanssa on nimittäin tarkoitus jo tutkiskella kysymysten luonnetta ja vähän lajitella niitä, jotta saadaan selville, mitkä kysymykset varsinaisesti kuuluu filosofiakahvilaan.

Faktakysymyksiä

Monet lapuissa olleet kysymykset oli ihan puhtaita faktakysymyksiä. Niitähän elämässä riittää, ja niihin tarvitaan vastaus. Missä jätskiauto on? on kysymys, johon on helppo selvittää vastaus, ja vastausta voidaan pitää hyvin varmana. Millä lego värjätään? on jo vähän kinkkisempi, mutta siihenkin varmaan vastaus löytyy – mitäpä ei internetistä nykyään löytäisi. Onko avaruudessa muurahaisia? näyttää hankalalta, mutta ei ehkä oikeastaan ole sitä. Internetistä varmasti selviää, seilaako tällä hetkellä jossain avaruuskapselissa muurahaispesä, ja muuten voidaan todeta, että meidän tämänhetkisen tiedon mukaan muurahaisia ei avaruudessa ole, mutta tieto aiheesta voi tietysti tulevaisuudessa tarkentua.

Luonnontieteellisiä kysymyksiä

Iso osa lasten kysymyksistähän on sellaisia, jotka liittyy luonnontieteisiin, siihen miten maailma toimii. Parituhatta vuotta sitten filosofia vielä vastasi niihin, mutta sittemmin luonnontieteet on omineet ne itselleen.

Miten autot pysyy maapallolla? on ihan malliesimerkki tällaisesta puhtaasti luonnontieteellisestä kysymyksestä. Siitä vain sitten selittämään painovoimaa neljävuotiaalle. Lasten saaminen kyllä sivistää ihmistä melkoisesti, sillä jos vaivautuu vastaamaan edes murto-osaan niistä kysymyksistä, niin omat tiedot maailmasta karttuu melkoisesti. Ihminenhän usein oppii parhaiten opettaessaan jotain toisille.

Faktojen taakse

Luonnontieteellisiltä näyttävät kysymykset usein kuitenkin kätkee taakseen jonkun puhtaasti filosofisen kysymyksen. Mulla on valitettavan usein tapana vain vastata lasten kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti ja tyhjentävästi, jolloin tuhlaantuu oiva tilaisuus viedä keskustelua pidemmälle. Esimerkkejä tällaisista kysymyksistä on vaikkapa

Milloin olen isompi? Tylsä minä vastaa, että ensi vuonna, tai sitten kun olet kasvanu, vaikka tästä voitaisiin päästä miettimään, mitä oikeastaan tarkoittaa iso ja isompi ja mistä sen tietää, että on isomp.

Mitä aivot on? Tähänhän voi vastata ihan vain biologian näkökulmasta, mutta mä luulen, että siellä taustalla kurkkii mielenfilosofinen kysymys siitä, mitä ajatukset oikein on ja missä ne on. Mä muistan, että musta ihmisen mielestä ja avaruudesta puhuminen oli valtavan kiehtovaa jo neljävuotiaana, se tuntuu samalta kuin vähän liian lujaa menevä liukumäki tai sukeltaminen kirkkaaseen mereen.

Missä ihmiset on ennen äidin mahaa?
Tämä on sarjassamme mahdottomia-kysymyksiä-mahdoton-vastata, mutta seuraavalla kerralla, kun multa tätä kysytään, niin mä voisin yrittääkin lähteä kyselemään, mitä ihmiset oikein on ja missä vaiheessa niistä tulee ihmisiä, missä vaiheessa minusta tulee minä.

Miksi ihmisen pitää kuolla? Klassikko, josta mekin keskusteltiin taas tänä aamuna ratikassa, ja mä pääsin esittämään mun toisen vakiovastauksen: ”Sillai se vaan on. ” (Toinen on: ”Mä en VOI tietää.” En ole ylpeä näistä.) Aika ilmeistä on, että tästähän voisi päästä miettimään, mitä kuoleminen oikein tarkoittaa, mitä me voidaan siitä tietää, mitä elämä on, ja miten nämä kaksi liittyy toisiinsa.

Miksi on olemassa rosvoja? Mahtava yhteiskuntafilosofinen keskustelunavaus. Jos ensin pohtii, mitä rosvoilla oikeastaan tarkoitetaan päästään pian omistamiseen, sääntöihin, siihen, miksi niitä tarvitaan, miksi niitä silti rikotaan, oikeudenmukaisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Filosofisia kysymyksiä

Muitakin hyviä kysymyksiä esitettiin, mutta näistä nyt mun mielestä sai jo katsauksen siihen, minkätyyppisiä kysymyksiä filosofiassa esitetään, ja millaisiin kysymyksiin keskusteluja lapsen kanssa voi suunnata.

  1. Kysymykset merkityksestä, siitä mitä asioilla tarkoitetaan. Käsiteanalyysi on aika pitkälti se, mitä luonnontieteiltä on filosofialle vielä jäänyt.
  2. Kysymykset siitä, mitä ja miten asioita voi tietää; tietämisen, uskomisen ja luulemisen erot.
  3. Kysymykset todellisuudesta: mitä on olemassa, mitä voi olla olemassa. Tämä on sellaista filosofista hörhöilyä parhaimmillaan.
  4. Kysymykset hyvästä ja pahasta,  oikeasta ja väärästä ja siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Ja valmiita vastauksiahan ei vanhemmilla mun mielestä tarvitse todellakaan olla, lapselle on tosi tärkeää se, että se huomaa, että nämä on oikeasti vaikeita asioita, ja tärkeitä asioita, joiden pohtiminen kiinnostaa vanhempaakin. Enkä mäkään tosiaan jokaisessa kassajonossa jaksa ruveta pohtimaan elämän tarkoitusta, mutta mä voisin itse ainakin selvästi petrata siinä, että vähän useammin antaisin tilaa sille keskustelulle mennä niitä itsestäänselviä vastauksia pidemmälle.

Mitä teillä on viime aikoina kyselty? Ja enhän mä ole ainoa, jonka joka toinen vastaus on ”en voi tietää”?

Ja hei, jos haluat seurata lasten filosofiakahviloita, niin se sujuu kätevimmin tilaamalla uutiskirjeen tuosta alta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Mitä jos….

naisten pankki

Kuva: Laura Remes / Naisten Pankki *

Keksin eilen, miten voin ansaita omaa rahaa. Mitä jos samalla vaivalla kun aamulla laitan perheen ruoat, laittaisin isommankin satsin ja myisin sen sitten aamupäivällä torilla. Siellä käy paljon ihmisiä keskustan toimistoistakin, heillä on rahaa maksaa ja varmasti heillekin maistuisi hyvä ruoka. Naapurikin aina tekee asiaa meille ruoka-aikaan. Rahoilla saisin maksettua ensi vuonna tytön koulupuvun. Mies voisi auttaa laskemaan, kuinka monta annosta pitäisi myydä koulupukua varten.

Kysyin heti naapurin siskolta, joka myy torilla kankaita, miten hän on sanut myyntipaikkansa. Hän sanoi, että siitä pitää tehdä paperi, jos menee myymään ilman paperia, voi poliisi tai torin vartija häätää pois. Olin arvannutkin, että joku jippo tässä on, muutenhan kaikki kadun naiset myisivät torilla ugalia ja maapähkinähöystöä.

Kävin hakemassa paperin virastosta. Jätin tytön kotiin veljensä kanssa ja naapuri lupasi pitää niitä silmällä, mutta vauva ja taapero oli pakko ottaa mukaan, naapurilla on omansakin vahdittavana. Vauvan kanssa ei ollut ongelmia, sehän kulkee selässä mihin vain, mutta viraston mies suuttui, kun taapero rupesi itkemään, kun kielsin sitä juoksentelemasta jonossa seisoessamme. Sitä paitsi olimme väärässä jonossa, siitäkin mies suuttui. Mutta mistä minä olisin tiennyt, että ovessa luki jonon nimi, luulin, että siinä lukee vain viraston miehen nimi. Toisessa jonossa taaperolle tuli pissahätä ja jouduimme sen jälkeen palaamaan jonon hännille. Mutta sain paperin.

Kun tulin kotiin, jauhot olivat pitkin lattiaa. Lapset olivat halunneet auttaa ja aloittaa ruoanlaiton. Koetin olla suuttumatta niille, olin hyvällä tuulella siitä, että olin saanut paperin virastosta, ja komensin ne vain ulos leikkimään, vaikka harmittikin, jauhoa oli mennyt hukkaan. Siivoamisessakin meni niin paljon aikaa, että mies ehti tulla kotiin ennen kuin ruoka oli valmista.

Näytin kuitenkin paperia miehelle ja selitin, mitä ajattelin tehdä. Pyysin sitä kirjoittamaan paperiin. Mies sanoi ei. MInä kysyin miksi. Mies kysyi, mistä olin ajatellut saada rahaa ostaakseni ne aineet, joista ylimääräinen ruoka tehtäisiin. Minä sanoin, että ehkä toinen naapuri voisi lainata, tai jos miehen veli voisi lähettää rahaa. Mies sanoi ei. Minä kysyin, miten tytön koulupuku sitten maksetaan. Mies sanoi, ettei tytön tarvitse mennä kouluun, naimisiin se kuitenkin menee.

Mistä minä saisin rahaa niiden ruokatarvikkeiden ostamiseen? Ja miten saisin sen paperin kirjoitettua? Koska kyllä tytön täytyy päästä kouluun, ettei sen tarvitse kuunnella vihaisten miesten sättimistä, kun ei tiedä, mitä ovessa lukee.

————-

Jossain vaiheessa varmaan arvasit, että tämä ei ole ihan omaelämäkerrallinen juttu. Mä koetin hetken kuvitella, millaista mun elämä voisi olla. Mitä jos mä en olisi syntynyt Suomessa, missä mä olen saanut ilmaisen yliopistokoulutuksen, yrittäjyyskurssin, neuvontaa ja vielä starttirahaakin yritykseni perustamista varten? Olisinko pystynyt siihen?

Tämä aihe kosketti mua ihan erityisesi, ja siksi päätin heti lähteä mukaan, kun Saara pyysi mut Naisten pankin Kävele naiselle ammatti -tapahtumaan. Koska musta kaikkien maailman naisten pitäisi päästä kouluttautumaan, tekemään työtä, turvaamaan oma ja perheensä toimeentulo ja osallistumaan yhteiskuntansa rakentamiseen. Vähintä mitä mä voin tehdä on, että lahjoitan 50 euroa, jotta joku kehitysmaan nainen voisi saada saman mahdollisuuden yrittäjyyteen kuin minä.

Mitä jos säkin tulisit mukaan? MItä useampia meitä on, sitä useampi nainen saa mahdollisuuden parempaan elämään. Tule kävelemään sunnuntaina 14.9. omalla paikkakunnallasi, tule lahjoittamaan valitsemasi summa tai tule bloggaamaan aiheesta. Musta olisi ihan mahtavaa nähdä lukijoita ja bloggaajakollegoita Töölönlahden kävelytapahtumassa. Tule mukaan!

*Jutun kuvassa on esimerkki Naisten Pankin avun kohteesta. Ugandalainen 38-vuotias Kasibute Iamura on naisten säästö- ja lainaryhmän vetäjä. Ryhmän avulla hän on saanut kaikki lapsensa kouluun, aloittanut vuohien ja kahvipapujen kasvatuksen ja saanut perheensä elintason nousemaan. Hänen seuraava projektinsa on perheen talon kunnostaminen, ensin vuotavan katon korjaus.

kävele naiselle ammatti

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

Arvonnan voittajat

arvonta Kuva on kyllä viime viikon arvonnasta, jossa oli oikeita arpalippuja, nyt arvonta suoritettiin ihan tylsästi random.orgissa – ja voittajat ovat Laura ja Ilona! Lähetin myös sähköpostia voittajille, jotta varmasti huomaavat voittaneensa.

Voittajat saavat siis valita filosofiakahvilaan osallistumisen ja filosofisen lastenkirjan välillä (esittelen kirjoja tässä piakkoin). Kaikki muut voivat ilmoittautua filosofiakahvilaan sähköpostitse ilmoittautumiset@leluteekki.fi (ja ajat ja paikat ja enemmän selostusta löytyy täältä).

Ja jos et vielä tilannut uutiskirjettä, niin tilaa toki, luvassa on (filosofiakahvilainfon lisäksi) täällä julkaisemattomia juttuja, yrittäjäelämää ja helmiä filosofiakahviloista,  jos siis tykkäät blogista, niin uutiskirjeen voi tilata ihan pelkästä lukemisen ilosta.

p.s. Lasten festareiden arvonnassa mä keräsin hyviä kysymyksiä, niihinkin palaan tässä pikapuoliin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Arvonta Leluteekissä!

IMG_1339Kyllä, nyt tulee arvonta ja mahtavat palkinnot! Sunnuntaisilla Lasten festareilla oli nimittäin arvonta Leluteekin pisteellä (kiitos kaikille osallistujille ja kävijöille!) ja ajattelin, että onhan se vähän epäreilua, jos kotiin jääneet uskolliset lukijat eivät pääse mukaan. Eli uusi arvonta pystyyn.

Tässä on nyt myös sellainen jippo, että Leluteekki-blogin pitämiseksi ihan pelkkänä äitiys / vanhemmuus / kakkaa kynsien alla -blogina, mä olen tehnyt lasten filosofiakahviloille uutiskirjeen, josta saa kerran kuussa viimeisimmän tiedon filosofiakahviloiden tapahtumista suoraan sähköpostiinsa (nettisivujen ja Facebookin lisäksi). Eli jos ajattelet, että filosofiakahvilat on mainio idea, mutta juuri nyt ei pysty ilmoittautumaan, tilaa ihmeessä uutiskirje, niin pääset kuitenkin seuraamaan tapahtumia. Täällä blogissa mä en siis enää huutele filosofiakahviloiden toiminnasta.

Uutiskirjeeseen on luvassa myös täällä julkaisemattomia juttuja, yrittäjäelämää ja helmiä filosofiakahviloista,  jos siis tykkäät blogista, niin uutiskirjeen voi tilata ihan pelkästä lukemisen ilosta.

Ja miksi mä nyt puhun siitä uutiskirjeestä? Koska arvonta suoritetaan uutiskirjeen tilaajien kesken! Osallistumisaikaa on viikko, kaikki viimeistään 24.8.2014 uutiskirjeen tilanneet osallistuu arvontaan. Ja mitäs ne upeat palkinnot on? No kuule, nyt päsee jopa valitsemaan: arvotaan kaksi voittajaa, jotka saa valintansa mukaan joko paikan Leluteekin lauantain filosofiakahvilaan tai filosofisen lastenkirjan (tästä aiheesta on tulossa myös postaus lähiaikoina). Nyt vain naputtelemaan tiedot tuohon alle, ja olet arvonnassa mukana.

p.s. Leluteekin logo! Bloginkin ulkoasu tulee vähän muuttumaan kunhan se pääsee nettisivujen alle.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

Kotona työskentelevä äiti – mikä vitsi!

work at home mom - yrittäjä-äiti

Jossain tuolla vihreyden keskellä ne on – kai.

Otsikon termi on tietysti suora suomennos (amerikan)englannin WAHM, Work At Home Mom -termistä. On muuten ihan hullunhommaa sanon minä.

Idea kai on, että voi hoitaa lapsia kotona samalla kun toteuttaa itseään / tienaa perheelle leipää tekemällä töitä kotoa käsin. Kuulostaa tosi idylliseltä, ja näyttää siltä lukuisissa blogeissa (joiden kirjoittajat siis bloggaa työkseen kotoa käsin). Äiti pyörittää saippuatehdasta samalla kun kotiopettaa alakoululaisia ja taaperoa ja sylittelee vauvaa välillä.

Mulla ei ole ollut aikomustakaan ryhtyä kotona työskenteleväksi äidiksi, viime talvenhan lapset oli hoidossa vaikka mä olin virallisesti työttömänä, mutta koska ne on välillä lomalla sieltä hoidosta, niin mä olen nyt saanut testata, miten onnistuu yrityksen käynnistäminen lasten avustaessa. Vastaus on, tuskaisesti.

Vaihtoehtoja on toki useita:

  1. Lapset leikkii pihalla itsekseen ja mä teen kotona hommia. Toimii, ainakin jos hyväksyy sen, että noin vartin välein työ keskeytyy, koska ”nyt se ei pääse sieltä katolta alas!” ”aiih, aiiiih, aiiiiih! Emiliaaaaah!” ”minulla on pissahätä! missä minun sateenvarjoni on?” Ja hyväksyy sen huonon omatunnon, mikä väistämättä seuraa siitä, että lapset ei lomallaan pääse kotipihaa kauemmas (eikä näe äidistään muuta kuin kärttyisen selän).
  2. Pakotan miehen ottamaan lapset mukaansa töihin, jotta mä voin käydä keskustelemassa kirjanpitäjän kanssa ja ymmärtää edes puolet keskustelusta.
  3. Aamupäivällä tehdään jotain niin ratkiriemukasta ja fyysisesti uuvuttavaa, että kahden tunnin päiväunet on taattu. Paitsi että koululainenhan ei nuku päiväunia. Mutta onneksi se nyt meni kouluun. Paitsi että se pitää myös hakea sieltä koulusta.
  4. Lapset pakataan sänkyihinsä viimeistään kahdeksalta, jonka jälkeen on monta tuntia aikaa tehdä töitä, ainakin sitten kun ”minulla on jano”, ”kuulin ulkoa kummallisen äänen”, ”mulla on kasvukipuja”, ”minulla on yksi kysymys: saanko herätä kello neljä?” on käyty läpi. Tässä on tietysti se riski, että jos herätys tuleekin puoli kuuden aikaan, niin äiti ei ehkä ole ihan terävimmässä iskussa.

No, näitä tekniikoita yhdistelemällä filosofiakahviloiden alku nytkähtelee askel askeleelta eteenpäin. Ja sitähän voisi kuvitella, että tässä oppisi supertehokkaaksi ja priorisoimaan ja vaikka mitä, mutta mä tunnen itseni paremmin: en ole oppinut. Eli tästä tuli ylistyslaulu yhteiskunnan järjestämälle lastenhoidolle.

Mutta hei, ensi viikolla ne meneekin sinne hoitoon taas. Ja mun vanhemmatkin palasi lomalta. Että kohtahan mä en edes tiedä, mitä sillä kaikella työajalla tekisin.

Onko teistä joku onnistunut työskentelemään kotoa käsin samalla kun hoitaa lapsia? Mä en saanut aikoinaan edes gradua viimeisteltyä ennen kuin mies hoiti esikoista sen pari kuukautta, mikä siihen meni.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.