Etätöissä päiväkodissa

Olin etätöissä. Tiedän, että tässä koronarajoitusten vuosipäiviä vietettäessä tää ei enää kovin monelle ole uutta ja jännää, mutta näin päiväkoti-ihmisenä se on. Viime keväänä, kun lapsista 80% oli kotona, pidin niille etäkokoontumisia, mutta silloinkin minä ja muutama paikalla ollut lapsi istuttiin päiväkodissa koneen ääressä. Toiset sitten otti yhteyttä, kuka isin työkoneella kotikeittiön pöydän äärestä, kuka mummin tabletilla Pohjanmaalta, kuka mökillä äidin puhelimella. Moikattiin, koetettiin vähän kertoa kuulumisia, esiteltiin uusimmat piirustukset ja esiteltiin eri värisiä esineitä. Mä olin kyllä silloin keväällä aivan erityisen kiitollinen siitä, että päiväkoteja ei Helsingissä suljettu, vaan saatiin olla normaalisti töissä.

Nytkään mä en varsinaisesti kasvattanut lapsia etänä, vaan olin koko päivän (etä)koulutuksessa, johon sitten yhtä hyvin saattoi osallistua kotikoneelta. Ja otin kyllä etätyöpäivästä kaiken irti. Pidin siistejä vaatteita, joissa ei ollut taskuja (koska vaatteiden ei tarvinnut palvella puhelimen, avaimen, nenäliinojen, legopalojen ja paljettien kantamisessa). Jätin tukan auki, koska kukaan ei ollut kiskomassa sitä tai pyyhkimässä siihen nenäänsä. Söin lounaaksi thaikuution ihan yksin nousematta kertaakaan pöydästä tarjoilemaan lisää ruokaa, hakemaan leipää tai pyyhkimään kenenkään kaatunutta maitoa tai kakkaista takapuolta. Toppahousuja en vilkaissutkaan. Keittelin teetä keskellä aamupäivää ja kävin vessassa kertomatta siitä kenellekään. Suklaatakin söin, keskellä työpäivää ja ihan kaikkien näkyvillä.

Tiedän kyllä vuosilta yksinyrittäjänä, että kovin montaa kuukautta mä en tästä nauttisi, mutta näin kerran viidessä vuodessa tuntui aika luksukselta. Seuraavana päivänä töissä taas sitten muistuttelin itselleni kaikkea sitä, mistä silloin päiväkodissa aloittaessani erityisesti nautin. Työkavereita on koko ajan vähintään huutomatkan päässä ja merkityksellisiä ihmiskontakteja päivä täynnä. Asiakkaat pysyy samoina päivästä ja vuodesta toiseen niin, että ne ehtii oppia kunnolla tuntemaan. Niille ei tarvitse myydä mitään, vaan joku muu huolehtii markkinoinnin ja asiakashankinnan. Laskutustakaan mun ei tarvitse hoitaa. Lämmin lounas kärrätään joka päivä valmiina pöytään ja joku muu vielä pyyhkii sen pöydän mun jäljiltä. Ulkoilla saa keskellä kirkasta päivää, eikä koneen ääressä takuulla tule istuttua kerralla tuntia kauempaa. Joku muu kertoo, koska mun pitää aloittaa päivän työt ja milloin on siltä päivältä tehty tarpeeksi. Että tsemppiä teille kotikonttorilla puurtajat, ei käy kyllä kateeksi.

Voit tykätä Leluteekistä myös Facebookissa ja bongata postaukset sieltä tai seurata Bloglovin’issa.

Ai mitä? No sano ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s