Sateenkaaren päässä on suihkulähde

suihkulähde

Kaupungin uusin suihkulähde.

Helsinki on kiva kaupunki lapsille, mutta yksi asia sieltä puuttuu: suihkulähteet, joissa voi leikkiä. Täällä Ranskassa toiset perheet tulee suihkulähteelle varta vasten eväiden ja uimapukujen kanssa, tai sitten suihkulähteen läpi juostaan pari kertaa ostoksille mennessä. Ja turha sanoa, että Suomessa on liian kylmä, Tukholman Rosengårdenissakin oli leikkimiseen sopiva suihkulähde.

suihkulähde

Kaupungin keskusaukion suihkulähde.

suihkulähde albi ranska

Jossain vaiheessa lapsi on jo niin märkä, että enempää ei enää voi kastua.

 

vanha suihkulähde

Toki on sitten myös 1800-luvun malleja, jotka ei sovi vesileikkeihin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Zen-loma vs. aktiiviloma

talo ranskassa

Syöty on, tälläkin lomalla.

Taas yksi kulttuuriero. Tosin tämä ei (taaskaan) liity maahan ja kieleen vaan luonteeseen ja lapsuudenperheeseen. Nimittäin lomailutyyli.

Lomia (ja lomanviettäjiä) on mun nähdäkseni kahdenlaisia: joko ollaan zen-lomalla tai sitten ollaan aktiivilomalla. Zen-lomalla mennään mökille / mummolaan / samalle leirintäalueelle / veneelle / samaan kohteeseen Kanarialla tai Thaimaassa ja sitten siellä vain ollaan ja tehdään niitä asioita, mitä siellä on tapana tehdä: uidaan, lämmitetään saunaa, tehdään kauppareissu, kävellään sitä samaa metsäpolkua (editoi Thaimaan-lomaan sopivat aktiviteetit).

Zen-loma muodostuu toistosta ja rutiineista, mutta sitä voi viettää udessakin paikassa, kunhan tarpeeksi nopeasti saadaan aikaiseksi tunne siitä, että näinhän meillä aina on tapana tehdä. Tekeminen ei myöskään saa olla mitään liian suurisuuntaista, zen-lomalla keskitytyään yksityiskohtiin ja nyansseihin; mustikoita on enemmän tänä vuonna, eilen vesi oli hitusen alempana, vastapäisessä talossa on pesty lakanapyykkiä. Zen-lomat on niitä mummolan kesiä jolloin oli aina lämmin ja maantien varresta poimittiin mansikoita.

Aktiivilomat on sitten niitä, joilla mennään aina uuteen paikkaan ja otetaan kaikki irti: kolutaan kaikki nähtävyydet ja museot, syödään jänniä ruokia ja kokeillaan riippuliitoa. Aktiivilomaa on helpointa viettää uudessa paikassa, mutta kauas sen ei tarvitse suuntautua, ja taitava aktiivilomailija onnistuu kehittämään elämyksiä ja aktiviteetteja kotonaankin: retki vieraaseen kirjastoon, opastuskierros kotikaupungissa, eväiden syöminen puistossa. Vaikka aika aktiivilomalla kulkee nopeasti, siihen mahtuu paljon, ja siitä riittää muisteltavaa vuosien päähänkin.

Mun lapsuudessa oli molempia lomia. Joka kesä mentiin pariksi viikoksi Sotkamoon vain olemaan, käymään uimassa ja kirjastossa, mutta joka kesä myös kierrettiin ympäri Suomea ja Eurooppaa näkemässä kaikki mahdolliset goottilaiset katedraalit ja modernin taiteen museot (ja kun Suomessa on goottilaisia katedraaleja vähänlaisesti, niin erilaisia karhunkierroksia sitten). Mutta aina lomalle suunniteltiin ohjelmaa, oli se sitten se kirjastokäynti tai Berliinin muuri.

Miehen lapsuudenperheessä on lähinnä harrastettu zen-lomia. Maalla ollessa käytiin katsomassa naapurin lehmiä, uimassa ja sateen jälkeen kerättiin etanoita. Vuoristossa käytiin katsomassa naapurin lehmiä, kävelyllä ja kerättiin karhunvatukoita.

ranskan loma place du vigan suihkulähde

Kaupungin suihkulähteet on myös hyviä päiväkävelykohteita.

Niinpä meidän lomat täällä Ranskan-mummolassa on hyvin vahvasti zen-lomia. Päivät täyttyy pitkälti siitä, mitä tänään syötäisiin. Mä olen vaatinut, että lapset on vietävä tontin ulkopuolelle ainakin kerran päivässä, joten usein nekin pääsee aamupäivällä kauppahalliin. Tai sitten käydään muuten vain kaupungilla kävelyllä, tai karusellissa (mä olen ilmoittanut, että joka päivä ei voida mennä), tai puistossa syöttämässä ankkoja, tai kirjastossa. Iltapäivisin sitten luetaan, leikitään terassilla tai katsotaan ranskalaista telkkaria.

Mä tiedän, että lapset tarvitsee lomallakin toistoa ja paljon ihan vain sellaista olemista. Mites niitä mummolan kesiä muuten muistelisi. Mutta kyllä nille musta vähän voi tarjota tekemistäkin, muuten loma sujahtaa ohi ihan huomaamatta, ja tuntuu, ettei taaskaan tehty mitään (niin, tämä siis pätee tietysti eniten muhun itseeni). Eli mä olen ruvennut pullikoimaan vastaan, ja olen googlaillut kaupungin kaikki loma-ajan aktiviteetit lapsille. Niinpä esikoinen on nyt osallistunut ”kullttuuriperintö ja värit” -työpajaan ja ”menneisyyden merikortit” -työpajaan. Kolmena päivänä on käyty kaupungin nuorisotoimen järjestämässä kesäurheilussa (trampoliineja ja polkuveneitä), tänään olisi tarjolla viininviljelytyöpaja ja ensi viikolla satutanssia.

Aktiivilomaileva lapsi

Aktiivilomaileva lapsi

Vinkkinä siis ainakin Ranskaan suuntaaville: kannattaa kysyä turistitoimistosta, millaisia työpajoja (ateliers) on lapsille tarjolla, koska niitä löytyy loma-aikaan melkoisesti ihan joka kylästä. Suurin osa on alakouluikäisille ja kaikki on tietysti ranskaksi, mutta aina sitä kieltä ei tarvitse osata niin älyttömän hyvin, vaan työpaja voi toimia kivana kielisuihkuna opintojen alkupuolella olevallekin.

loma ranskassa katedraali albi

Katedraalia on vaikea olla näkemättä näillä kulmilla, mutta käytiin sisälläkin.

Perinteisiä turistinähtävyyksiä me ei sen sijaan olla lasten kanssa koluttu. Kaupungin katedraali* me sentään käytiin katsomassa parin vuoden tauon jälkeen, mutta kiertämättä on niin Toulouse-Lautrec -museo kuin tämän vuoden ”ranskalaisten suosikkikylä” -kilpailun voittajakin. Mutta odottakaapa vain muutama vuosi, lapset, niin saatte nähdä.
Millaisia lomia te vietätte? Zen- vai aktiivilomia? Vai onnistutteko yhdistämään molemmat?

*1200-luvulta, maailman suurin tiilikirkko, Unescon maailmanperintökohde, Euroopan suurimpiin kuuluvat frescot, 800 000 kävijää vuodessa – nää ranskalaiset pikkukaupungit jaksaa aina vaan hämmästyttää mua.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Ranskan kansallispäivän viettoa

 

mehulla

Lapset oli kahdella kahvilakäynnillä oppineet hoitamaan oman tilauksensa. Kun motivaatio on kunnossa…

Taas yksi niitä perinteitä, joihin palaa vasta lasten synnyttyä: Ranskan kansallispäivän vietto. Miehen kanssa joskus käytiin lasillisella ja katsomassa ilotulitusta illalla, jos oltiin Ranskassa heinäkuun 14. mutta nyt lasten kanssa on vietetty päivää pitkän kaavan mukaan.

Aamupäivällä pitäisi perinteisesti katsoa telkkarista paraatia Champs Elyséella, mutta se meiltä jäi väliin tänä vuonna, kun lapset tarvitsi ulkoilutusta ja mentiin juomaan mehut keskustaan. Paikallinen paraati järjestettiin tänä vuonna vasta illansuussa, eli keskustaan suunnattiin uudelleen välipalan jälkeen.Ehdittiin juuri sopivasti varata paikat ja kuuntelemaan palokunnan soittokuntaa (Marseljeesi kuulu tietysti ohjelmistoon, mutta kukaan yleisöstä ei kyllä laula). Pääkatu oli koristettu trikoloreilla, mistä lapsetkin arvasi, että nyt on Ranskan juhlat. Täällä ei lippuja muuten juuri näy, virallisia liputuspäiviä ei ole, eikä taloissa ole lipputankoja niin kuin Suomessa, joten vain virallisten rakennusten seinällä yleensä on Ranskan lippu näkyvissä.

ranskan liput kadunvarressa

Aamupäivällä pääkatu oli vielä autio, vain liput valmiina.

 

Kansallispäivän paraatit ei ole pelkästään sotilasparaateja (vaikka Pariisissa tietysti on esillä kaikki valtakunnan sotakoneet, hyvä etteivät ydinohjuksia ja lentotukialuksia marssita esiin), mikä on tällaiselle pasifistille mukavaa. Pienen sotilasosaston jälkeen näyttäytyy nimittäin muut valtiolliset joukot: poliisi, palokunta ja myös Punaisen Ristin ambulanssit. Niinpä me sitten aplodeerattiin niin tikasautoille kuin poliisimoottoripyörillekin. Voitte ehkä arvata, ketkä on paraatien innokkainta katsojakuntaa.

paloauto

Valot vilkkui, pillit ei sentään soineet.

Ranskassa kaikki muu elämä järjestetään ruoka-aikojen mukaan, niin nytkin: paraati oli ajoitettu niin, että sen jälkeen ehdittiin vielä sopivasti illalliselle. Me siis palattiin grillin äärelle.

20140715-142611-51971512.jpg

Jälkiruoan jälkeen lähdettiin takaisin keskustaan. Siellä oli jo keskusaukiolla konsertti täydessä vauhdissa, mutta me ei jääty kuuntelemaan sitä, vaan paineltiin kaupungintalolle, jossa jaettiin paperilyhtyjä lapsille. Vanhemmilta pyydettiin kirjallinen lupa, jonka kanssa jokainen lapsi sitten sai oman lyhtynsä. Soittokunta kävi taas esittämässä pari numeroa, ja sitten lähdettiin marssimaan lyhtykulkueena vanhan kaupungin halki. Kansallispäivän juhlintaan liittyy usein tällainen ”retraite aux flambaux”, mutta se voi olla myös aikuisten soihtukulkue. Ideana on kai muistella Bastillin valtausta soihtujen ja lyhtyjen valossa. Pimeässä kesäillassa lapset lyhtyineen oli kyllä hieno näky.

lapset ja paperilyhdyt

Vaikeinta oli odottaa kulkueen lähtöä palavien lyhtyjen kanssa.

 

Lyhtykulkueen jälkeen olisi tietysti vuorossa ollut vielä ilotulitus, mutta me ei jääty odottamaan sitä. Kaksi vuotta sitten se oli esikoisen mielestä vähän ahdistava; kamala pauke jota kestää puoli tuntia ja paras katsomispaikka on vanhalla sillalla, jolle pakkautuu varmaan tuhansia ihmisiä. Pienetkin lapset otetaan kyllä mukaan ja tunnelma on leppoisa, joten eiköhän mekin parin vuoden päästä taas mennä. Tällä kertaa mentiin kuitenkin sen sijaan syömään myöhäisillan jäätelöt ennen kotiin kävelyä.

Kulkueen jälkeen, kohti jäätelöitä.

Kulkueen jälkeen, kohti jäätelöitä.

Että juhlittu on. Tänään palattiin sitten arkeen (tai lomaan). Ja sininen taivas ja hellekin on palanneet, sopivasti eiliselle.

p.s. pahoittelut kuvanlaadusta, kännykkäkamera, mikä kännykkäkamera.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

 

Sadetakkikesä

lapset suihkulähteessä

Vaikka ei sataisi, lapset kastuu kuitenkin.

Mä olen ollut huomaavinani, että Suomessa on meidän lähdön jälkeen ollut ihan kivat ilmat – tai sitten instagramissa on joku uusi ”auringonpaistetta ja rantaelämää” -filtteri, jota mä en ole vain löytänyt. Sille olisi kyllä käyttöä täällä, on nimittäin viikon ajan satanut joka päivä. Ei koko päivää, mutta aina välillä. Eikä tietenkään pitäisi valittaa, kun kerrankin ei ole liian kuuma heinäkuussakaan, vaan iltapäivälläkin voidaan olla ulkona (ainakin sadetakit päällä), mutta on se vähän hassua, tällainen Suomen kesä Etelä-Ranskassa. No, sanovat, että tiistaina palataan normaaliin, eli +29 ja aurinkoista. Jospa mä silloin voisin vihdoin pestä villatakkinikin, kahden viikon päivittäisen käytön jälkeen. Unohdin nimittäin takkini Helsinkiin, mutta ajattelin, että eipä tuo niin haittaa…

Näin lomalla Leluteekkiä kannattaa muuten seurata Instagramissa, sinne mä päivittelen kuvaterveisiä päivittäin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Autolla Ranskaan lasten kanssa

autolla ranskaan

Viimeiset kilometrit ja keskittynyt ilme.

Me lähdettiin tänä vuonna Ranskan-mummolaan autolla. Syitä oli monia, ensinnäkin se, että oltiin (taas) niin myöhään liikkeellä matkan varaamisen kanssa, että lentoliput rupesi olemaan aika kalliita ja lentoaikataulut hankalia. Sen lisäksi mua houkutteli ajatus siitä, että anoppilan lisäksi lomalla voitaisiin nähdä ja tehdä jotain muutakin, ja autolla matkustaminen näyttäisi ainakin joidenkin laskureiden mukaan aiheuttavan vähän vähemmän hiilipäästöjäkin kuin lentäminen. Ja autolla pääsee huomattavasti halvemmalla kuin junalla.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun me lähdettiin autolla yhtään pidemmälle matkalle – meillä on siis ollut (mun) ajokortti perheessä reilun vuoden – tähän liittyi aika paljon kysymyksiä. Mä olen kyllä omassa lapsuudessani istunut takapenkillä loman jos toisenkin, mutta siitä ei loppujen lopuksi ole paljon apua matkan suunnitteluun.

1) Ensimmäinen kysymys oli, millä laivalla mentäisiin. Via Baltican mä jätin laskuista heti, sillä se lisää autossa istumista vähän turhan paljon, kun tavoitteena on päästä Lounais-Ranskaan. Saksan-laivaa mietittiin, mutta edestakaisin se olisi heinäkuussa tullut tosi kalliiksi, ja mies inhoaa laivalla matkustamista ylipäätään, joten mitä lyhyempi matka sen parempi.

Päädyttiin siis Ruotsin-laivaan, mutta Turusta vai Helsingistä, yön yli vai päivälaivalla ja millä yhtiöllä? Helsingin-laivat on kesäsesongin aikaan aika kalliita, joten totesin, että ajetaan saman tien Turkuun. Iltalaivat Turusta taas lähtee niin myöhään ja tulee perille niin varhain, että lapset ei oikein ehdi nauttia laivalla olosta lainkaan, joten päätin, että mennään päivälaivalla, niin saavat rymytä pallomeressä sydämensä kyllyydestä. Sitä paitsi mies oli järjestänyt meille Tukholmasta majoituksen kaverinsa luota, joten illalla perille saapuminen ei haitannut.

pallomeri lasten kanssa laivalla autolla ruotsiin

Ehdin lukea puolikkaan romaania sinä aikana kun lapset hyppi pallomeressä keskenään. Ei huono. Ja pallojen sekaan riisutut sukatkin löytyi.

Helsingistä piti tietysti lähteä kukonlaulun aikaan. Me oltiin varattu hytti tavaroiden säilytystä ja päiväunia varten, mutta otin sen alimmalta meritursaskannelta, kun ajattelin, että eipä siellä istuta maisemia katselemassa. No ei istuttu kun ei maisemia ollut, muuten olisi ehkä voitu istuakin, eli melkein kannattaisi maksaa se parikymppiä enemmän ikkunallisesta hytistä. Kesäaikaan Viking Linella on sen tavallisen pallomeren lisäksi yläkerran kokoustiloissa pomppulinna ja koko ajan jotain lasten ohjelmaa, joten aamupäivä sujui joutuisasti. Lounastettiin seisovassa pöydässä ja vetäydyttiin sitten kaikki päiväunille. Niiden jälkeen oli vielä niin pitkä ilta aikaa hyppiä pallomeressä, että lapset melkein ehti kyllästyä. Esikoinen oli sitä mieltä, että yölaivalla oli kivempaa, mutta musta valinta oli aika onnistunut, ei vähiten sen takia, että ei tarvinnut viettää unetonta yötä laivalla.

2) Toinen kysymys oli sopivat päivämatkojen pituudet. Mä muistin lapsuuden autolomista, että Tukholmasta on kyllä ihan mahdollista ajaa Tanskan puolelle päivässä, mutta kun tänä keväänä jo matka Pasilasta Espooseen tuntui aika pitkältä meidän takapenkkiläisten kanssa, niin ajateltiin, että ei pidetä kauheaa kiirettä, vaan jaetaan 2500 kilometriä viidelle ajopäivälle, ja jos sekin tuntuu mahdottomalta, niin sitten käytetään matkaan vielä pari päivää lisää.

Tukholman jälkeen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi mä olin varannut majoituksen, mutta sen jälkeen päivämatkan pituus määräytyi sen mukaan, missä vaiheessa rupesi tuntumaan, että nyt on ajettu tarpeeksi. Lopputulos oli, että matkat vaihtelivat 400-650 kilometrin välillä, mikä tuntui aika sopivalta – tosin ne 400 kilometrin päivät tuntui kyllä sopivammilta.

gasthof saksassa

Arvatkaa, missä tämä majapaikka sijaitsi?

3) Iso kysysmys oli tietysti majoittuminen matkan varrella. Tätähän mä jo pohdinkin aikasemmin, ja kommenteissa monet suositteli asuntoautoa /-vaunua tai telttailua. Telttaan mä en kuitenkaan muutenkin huonosti nukkuvana ja perheen ainoana kuskina uskaltanut lähteä, joten se oli tällä kertaa poissa laskuista. Lopputulos oli neljä erilaista ja ihan toimivaa majoitusta, joista mä päätin tehdä ihan oman postauksensa, eli tulossa on.

4) Lasten viihdyttäminen autossa oli aika oleellinen pointti matkan onnistumiseksi. Meidän lapsista varsinkin yhdellä tulee tosi helposti paha olo autossa, ja kaikki kolme kyllä oksensi viime kesän reissulla Balkanin vuoristoteillä. Niinpä lukeminen, piirtäminen, kaikenlaiset pikku-ukot ja sylissä pelattavat pelit oli pois laskuista. Viime kesänä ei videoitakaan pystytty tabletilta katsomaan, mutta kun tämän kesän reitit kulki lähinnä moottoriteitä (ajan säästämiseksi ja myös pahoinvoinnin minimoimiseksi), päätettiin kokeilla, voisiko videoita katsoa, jos tabletti ripustettaisiin etupenkkien väliin. Se toimi, ja lapset katsoi ranskalaisia lasten dokumentteja ja Asterixeja (ja pätkän myös miehen koneelle lataamaa ranskalaisfilosofin elämäkerta-analyysia).

polkaporsas gränna

Lupaus käynnistä karkkitehtaassa oli melkoinen houkutin takpenkkiläisille. Gränna on aika sopivalla etäisyydellä Tukholmasta lounaspaikaksi.

5) Pysähtymispaikat. Tähän ei liittynyt mitään suurempaa kysmystä, tarkoituksena oli pysähtyä mahdollisimman lähellä tietä, mutta paikassa, jossa lapset pääsee juoksentelemaan, ja jossa niillä on jotain kivaa tekemistä. Välillä onnistuttiin paremmin, välillä vähän heikommin – vaikka lapsista kyllä huoltoasemien pihojen kiipeilytelineetkin oli ihan kivoja. Yhdet lounaseväät jouduttiin syömään kaupan parkkipaikalla autossa kun sade yllätti, mutta muuten sekin toimi, että ostettiin evästä kaupasta ja syötiin puistossa tai levähdyspaikalla.

Vättern

Olin ajatellut, että Grännassa voisi uidakin, mutta ei sitten oikein ollut uimakelit Vätternilla.

6) Budjettia oli aika vaikea etukäteen laskea tarkkaan, kun kaikki majoitukset ei olleet tiedossa, eikä tietenkään ruokapaikatkaan. Tähän voisin palata sitten kun paluumatkakin on tehty (vaikka siinä vaiheessa ei ehkä jokainen ostettu jäätelö ehkä olekaan enää muistissa).

Autolomailusta on muutenkin tulossa vielä lisää juttua – mehän tosiaan parin viikon päästä lähdetään taas takaisin päin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä Facebookissa.

 

 

 

 

 

 

Syy hiljaisuuteen

20140708-161401-58441906.jpg

Ollaan siis istuttu autossa viimeiset päivät. Naiivisti ajattelin, että matkan varren majoituksissa olisi wifi jolla päivittää blogiakin, mutta eipä tullut vastaan. Nyt ollaan kuitenkin perillä Ranskassa, ja matkakertomuskin on tulossa kunhan saan kuvia siirrettyä koneelta toiselle.

Kuvan etualalla näkyy miehen askartelema tabletinpidike. Toimi mainiosti, eikä lapsille tullut paha olo kun ruutu oli sopivalla etäisyydellä, vaan videoiden voimin pysyttiin aikataulussakin. Mä en kyllä ymmärrä, miten automatkailu lasten kanssa ylipäätään oli mahdollista ennen mukanakannettavaa viihde-elektroniikkaa. Tosin paluumatkalle täytyy pyytää miestä lataamaan enemmän delfiinidokumentteja ja vähemmän ranskalaisten filosofien elämäkerta-analyysejä.

Ratkaisuehdotuksia lomabudjettiriiheen

dubrovnik

Tähän auringonlaskuun meilläkin oli varaa, vaikka Dubrovnikin hotelli oli viime kesän reissun kallein.

Hohhoijaa, taas se aika vuodesta, kun mä totean, että  meillä taitaa olla noin kaksi kertaa enemmän lapsia kuin mihin oikeastaan olisi varaa. Olen nimittäin varailemassa majoitusta autolla tehtävälle kesälomamatkalle Ranskaan, ja kun nyt ei olla suuntaamassa Länsi-Balkanille, jossa meidänkin budjetilla majoitettiin mukavasti 5 henkeä kolmen tähden hotelleissa, niin koluan sitten virtuaalisesti erinäköisten euroopplaisten leirintäalueiden vuokramökkejä.

Vaihtoehtojakin tietysti olisi.

  1. Jätetään kaksi lapsista kotiin. Tai ainakin yksi. Pidetään vaikka joku hauska kilpailu ja mietitään onko päävoitto matkalle pääsy vai lomailu ”home alone” -tyyliin.
  2. Rakennetaan Volvon katolle teltta ja nukutaan moottoritien taukopaikoilla.
  3. Tai mieluummin: varataan mulle hotellihuone, jotta saan nukkua kuskina tarvitsemani unet, mutta muu perhe voi sitten nukkua hotellin parkkipaikalla siinä teltassa.
  4. Lykätään matkaa sen verran, että se miehen ja lasten juhannuksena suunnittelema lentävä auto on valmiina.
  5. Lähdetään Ranskaan auton sijaan veneellä ja nukutaan aitoon merimiestyyliin 4 tunnin vuoroissa, ei tarvitse olla niin iso venekään.
  6. Mä otan mukaan ylioppilaslakkini ja pyydetään yösijaa taloista köyhälle mutta hyveelliselle maisterille (perheineen).

No, ongelma ei ole pelkästään mielikuvituksen (ja rahan) puute, vaan sekin, että viime tipassa liikkeellä ollessa on yksinkertaisesti hankala löytää majoitusta nimenomaan viidelle hengelle. Kivointahan olisi olla kaikki samassa tilassa tai ainakin vierekkäisissä huoneissa, mutta kun standardi on se kaksi henkeä tai kaksi aikuista ja kaksi lasta. Tosin meidän lapsia voi pakata aika monta yhteen sänkyyn, mutta toisissa paikoissa eivät katso hyvällä, jos huoneeseen yrittää salakuljettaa ylimääräisiä lapsia. Ja mitä me sitten tehdään, kun ne kasvaa niin isoiksi, että oikeasti tarvitsevat omat sängyt lomallakin? Lähetetään ne kesäksi tienaamaan ylläpitonsa johonkin maataloon?

Miten te teette lasten kanssa matkustaessa, varsinkin jos niitä on useita? Pitääkö vain olla rikas ja hyvissä ajoin liikkeellä, vai olisiko jotain vinkkejä edulliseen isomman lauman lomailuun?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä Facebookissa.