”Aikamoinen siivouspäivä!”

sotkuinen lastenhuoneKuva ei ole tältä aamulta, mutta olisi voinut olla. Lastenhuoneen siivoushan on siitä kiitollinen projekti, että siinä tosiaan näkee kättensä jäljen, ja sen parissa pääsee toteuttamaan itseään vaikka kaksi kertaa päivässä, jos siltä tuntuu (ei hätää, ei musta ikinä tunnu siltä).

Mutta mä olen nyt löytänyt aika toimivan tyylin päästää myös lapset osallisiksi tästä luovasta prosessista. Olen ottanut tähän mallia teollistumisen alkuaikojen tehokkuusajattelusta, eli avainsanat ovat pitkälle viety työnjako ja tehtaan pilli.

Toteutukseen on kaksi vaihtoehtoa:

a) Laitetaan kännykän kello piippaamaan kolmen minuutin välein ja innostetaan työntekijät yhteiseen kilpailuun aikaa vastaan: ”Ehditäänkö kerätä kaikki astiat koriin ennen kuin kello piippaa?” Sitten kirjat, autot, piirustustavarat, vaatteet (kuten kuvasta näkyy, niille tarvitaan kyllä pidempi aika). Lopetetaan tai vähintään vapautetaan lapset 15-20 minuutin jälkeen, yleensä siinä vaiheessa lattia jo näkyy.

b) Laitetaan kello piippamaan 15 minuutin kuluttua, ja annetaan jokaiselle eri tehtävä. Kun tehtävä on suoritettu (esim. kirjat hyllyssä) annetaan seuraava, kunnes kellon piippaus vapauttaa. Tänään yritin jatkaa vielä 5 minuuttia lisää, mutta työväki liukeni paikalta.

Otsikko on Mathilden huokaus aamupäivän toiminnasta: ”Aikamoinen siivouspäivä!” Oikeasti mä kyllä nukuin myös kahden tunnin päiväunet, (mies sitten siivosi hyllyjään senkin ajan), että kyllä tämä vielä menetteli.

Mikä taktiikka teillä on lastenhuoneen suhteen? Siivoatteko joka ilta vai kerran kuussa? Siivoaako lapset itse? Esikoinen on nyt muuten pitänyt ihan itse huoneensa varsin siistinä jo useamman kuukauden, seuraan tilannetta jännityksellä – olisiko omena pudonnut vähän kauemmas puusta?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

Lukijoiden toivepostaus: kuinka kävi kun kaksoset laskettiin irti Lapsimessuilla

 

lapsimessut samyn tarra

Kuvan kilpikonna ja nimilappu liittyvät juttuun olennaisesti.

Hyvin kävi – loppujen lopuksi. Mutta kyllä tää Lapsimessut ja kaksoset yhdistelmä vähän sydämentykytystä ehti aiheuttaa.

Mä seisoin siis perjantaina pari tuntia Kidd.O:n osastolla, mikä oli tosi hauskaa. Mutta en siinä sitten ehtinyt katsastaa messuja muuten, kun piti jo hakea lapset koulusta, ja totesin, että perjantai-iltana en niitä lähde enää messuille tuomaan. Lauantaiaamuna mä sitten livahdinkin Messukeskukseen ihan yksinäni, tällä kertaa bloggaajapassi rinnassa. Ajattelin, että kierrän sen verran, että paikallistan, mitä juttuja kannattaa suunnistaa lasten kanssa katsomaan iltapäivällä.

Tuntui, että tänä vuonna oli vielä edellisvuotta enemmän lastenvaatteita myynnissä, mutta mä olin ajatellut kirjoittaa, että ihan hyvin voi tulla messuille vaan puuhaamaan lasten kanssa ilman että viettää kamalaa kulutusjuhlaa. No, yhden vaateständin ohi mä taisin päästä ennen kuin rysäytin siihen seuraavaan messutarjoukseen. Ostin kaksi ihan tarpeellista vaatetta ja kaksi ihan tarpeetonta ja pakenin sitten äkkkiä kädentaitopuolelle.

Lounaan jälkeen me lähdettiin Anaïsin kanssa kahdestaan messuille pienten mennessä päiväunille. Kyllä on mukavaa liikkua tollaisen seitsemänvuotiaan kanssa! Käytiin askartelemassa pääsiäiskoristeet, katseltiin kehräystä, maisteltiin rahkaa ja jäätiin katsomaan koiranäyttelyä. Sitten olikin aika mennä vastaanottamaan kaksosia, jotka mies toi ovelle. Sillä itsellään oli sopivasti joku erittäin mielenkiintoinen seminaari, joten se ei päässyt meidän kanssa jonottamaan pomppulinnaan.

Lapset oli nukkuneet, syöneet välipalaa, käyneet vessassa ja puettu puhtaisiin vaatteisiin. Jopa naamat oli puhtaat. Ne otti mua kiltisti kädestä ja mentiin riisumaan takkeja. Mä olin valmiiksi kirjoittanut kaikille nimilaput mun puhelinnumerolla (myös koulusta kyläilemässä olevalle luokan kilpikonnakäsinukkemaskotille). Mathilde oli omasta lapustaan innoissaan, Felix sen sijaan sen verran hermostunut, että kieltäytyi lapusta ehdottomasti. En tehnyt asiasta numeroa, vaan läiskäisin lapun sille selkään sen huomaamatta. Sitten kädestä kiinni ja kohti messuosastoja.

lapsimessut

Huomaa täysi Lapsimessut-varustus: lapsilla nimilaput selässä, äidillä reppu ja tennarit (kädestä pitämistä ja nopeita muuveja varten).

Tässä vaiheessa mä ajattelin, että olin taas liioitellut kaksosäitiyden kauhuja, mikäs ongelma tässä nyt oli. Lapset kulki nätisti mun vieressä, käytiin Kidd.O:n osastolla valokuvassa (Felix kieltäytyi ehdottomasti), katsomassa pomppulinnan jono ja siirryttiin siitä suosiolla yleisurheiluradalle. Lapset juoksi ja hyppi kivasti aidatulla alueella, puki reippaasti kengät takaisin jalkaansa ja siirryttiin paloautolle.

lapsimessut kuvaus

Kansikuvatyttö (ja -kilpikonna). Kidd.O:n (ja Leluteekin) fb-sivulla näkee tuotoksia.

lapsimessut juoksu

Samy-kilpikonna esiintyy kuvissa, koska sen pääsiäislomasta meidän luona kerrotaan sitten loman jälkeen luokassa. Palaan ehkä Samyyn tuonnempana.

 

lapsimessut paloauto

Yksi, kaksi, kolme – kaikki kiipeää paloautoon.

Portaita ylös paloauton ohjaamoon. ”Mä menen teitä vastaan tonne toiselle puolen”, mä huikkasin ja menin vastaanottamaan niitä vastakkaisen puolen liukumäestä. Anaïs liukui alas sähköstä rätisten, sitten Mathilde hannasi ja mä nostin sen alas ja sitten, jaha, Felixiä ei näykään, missäs se on.

Äkkiä takaisin auton toiselle puolen. Ei Felixiä. Ei myöskään auton sisällä. Eikä siellä toisella puolen. Mä koetin kysyä Mathildelta, tiesikö se, mihin Felix oli lähtenyt, mutta sen vakiovastaus: ”Minä en muista”, ei tähän paljon auttanut. Okei, olisiko tuolla trampoliiinien luona? Ei näy. Pienoismallien puolella? Ei näy. Rupeanko kyselemään kaikilta ohikulkijoilta? Huutamaan kovaan ääneen? Ryntäänkö etsimään jonkun kuulutussysteemin? MItä sillä edes oli päällään? Olisiko noi palomiehet nähneet (niiden noin seitsemänsadan muun lapsen yli), mihin se meni?

Puhelin soi. ”Hei, teidän Felix taitaa etsiä sua. Ollaan tässä trampoliinien luona.”

Mun kiitokset Felixin napanneelle äidille ei olleet missään suhteessa helpotuksen määrään. Eikä häpeän. Oikeasti, ei mulla ole näitä kuin kolme, enkä silti saa niitä pidettyä kasassa. Ja kuka hukkaa lapsensa Lapsimessuille? (No niistä kuulutuksista päätellen kyllä joku muukin.)

Mitä tästä opimme?

1) Varmista, että lapset tosiaan tietää, mitä on tapahtumassa ja mitä niille sanot.

2) Sama juttu kuin kissojen kanssa: ei ne yleensä kovin kauas heti lähde.

3) Se puhelinnumerolla varustettu nimilappu. (Voisikohan niille tatuoida sen puhelinnumeron vaikka niskaan?)

4) Jos näet vähän eksyneen näköisen lapsen, niin kiitos kiitos kiitos, kun nappaat sen kiinni ja selvität omistajan.

5) Nyt on kyllä puhuttu myös siitä, että jos eksyy, pitää jäädä paikoilleen odottamaan, ja jos vieressä on joku aikuinen, niin kysyy siltä, missä äiti on.

No, sitten puhallettiin saippuakuplia, testattiin curlingia, syötiin banaanit, istuttiin poliisimoottoripyörän selässä, silitettiin rottaa, nähtiin sinisiä sammakoita ja ostettiin metrilakut. Ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Yöllä kello kahdeksan ja yhden välissä Felix ehti herätä kuusi kertaa huutamaan mua. Mutta niin se vaan tänään häipyi kaupan kassalta ovien taakse näkymättömiin. Että ilmeisesti traumat ei olleet pysyvää lajia. Ja kaikki oli sitä mieltä, että Lapsimessuilla oli tosi kivaa, joten ehkä sitten ensi vuonna uusiksi. Paitsi sitä eksymistä.

lapsimessut lakut

Vähän jo nuutuneet messuilijat valmiina kotimatkalle.

Mites teidän Lapsimessut? Kävittekö? Eksyittekö? (Felixhän on sitä mieltä, että minä olin se joka eksyi.) Tykkäsittekö?

Ja pliis, kertokaa joku, että olette hukanneet lapsenne (ja sitten löytäneet ne taas).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ärsyttävää blogimarkkinointia vai kaksi kannatettavaa kulttuuritekoa?

 

kiddo

Kuva Merja Yeung

 

Mä olen miettinyt tätä blogimarkkinointiasiaa. Leluteekissähän ei markkinointia juuri ole ollut, mutta välillä on käynyt mielessä, pitäisikö olla. Että olisihan se kiva tienata vielä rahaa siitä, mitä joka tapauksessa tekee (tai ainakin ilmaisia shampoita). Tosin toisten blogeissa markkinointii usein ärsyttää: jos tuote on jotenkin kiinnostava, luen jutun, mutta yleensä se ei ole, ja silloin en edes avaa juttua. Markkinoinnissa on myös se ongelma, että mä en kyllä ainakaan mitenkään puolueettomasti pystyisi sellaisia markkinointipostauksia kirjoittamaan. Että maksusta (tai saatuani tuotteen ilmaiseksi) kirjoittaisin, että aika huono on, ei kylllä kannata kenenkään ostaa. No, ehkä sitten voi markkinoida vain sellaista, josta löytyy hyvää sanottavaa, ja niin mä ajattelin nyt tehdä.

Eilen oli Mikeal Agricolan ja suomen kielen päivä. Mä olen enimmäkseen kirjoittanut täällä ranskan kielestä, mutta vähän niin kuin ulkosuomalaiset usein, niin mäkin olen aikamoinen suomi-intoilija – vaikka olen siis viimeiset 14 vuotta asunut tukevasti täällä Suomessa. Mutta on se kuulkaa vaan hienoa, että tämä meidän pieni ja jännä kieli on edelleen olemassa, että se elää ja kehittyy ja me voidaan käyttää sitä mihin vain.

Mainiosti suomen kielen päivään sopi ne kaksi kulttuuritekoa, jota mä teille markkinoin. Ensinnäkin Kidd.O -lehden toinen numero ilmestyi eilen ja on nyt saatavissa lehtipisteistä. Mä olen ollut tekemässä lehteen yhtä juttua ja auttamassa toisten painoon saattamisessa, eli en tosiaan ole puolueeton arvostelija (mutta en kyllä myöskään hyödy lehden myynneistä mitenkään). Ensimmäisen Kidd.O:n numeron ilmestyessä syksyllä mä vähän ihmettelin, mihin tällaista lasten vogueta tarvitaan. Mutta musta Vauvanukkeleikin Marjo osui naulankantaan todetessaan, että Kidd.O sopisi mainiosti neuvolan odotushuoneeseen, jossa kukaan ei oikeastaan halua lukea miten ”Mari on kuudennella kuulla raskaana, kun hänellä todettiin aggressiivinen rintasyöpä” vaan mieluummin jotain vähän iloisempaa ja valoisampaa.

Kidd.O ei ole pelkkiä muotikuvia ja ruokaohjeita, vaan tämänkertaisessa numerossa on esim. hyvä juttu siitä, miten puhua seksistä lapsen kanssa, ja mitä tehdään, jos lapsiperheessä tuleekin ero, mutta koko lehdessä on kuitenkin sellainen hyvänmielen asenne, joka sopii erityisesti tähän aurinkoiseen kevääseen. Ja vaikka Taikinanaama naputti sisustamista harrastavista kahvilavauvoista, niin musta Kidd.O:n lifestyle on kyllä sellaista, jossa lapset ei pelkästään poseeraa tahrattoman valkean sohvan vieressä, vaan ne myös hyppii siinä sohvalla ja tunkee muronsa tyynyjen alle.

Ja miten tämä kaikki liittyy siihen suomen kieleen? No Kidd.O on tosiaan suomeksi tehty, ja lisäksi täysin isojen kustannustamojen ulkopuolella, ihan aidosta tekemisen ilosta. On se vaan hienoa, että suomi taipuu myös niiden muoti- ja ruokajuttujen kieleksi. Eli jos nyt joka tapauksessa luen lukee naistenlehtiä, niin vaihteeksi sitten tätä.

Toinen eilisen kulttuuriteko on sitten suomen kieltä aikajanan toisesta ääripäästä. Eilen pääsin nimittäin näkemään Selma Vilhusen uuden dokumenttielokuvan Laulu (siis se Oscar-ehdokkaan ohjaaja – ja mun ystävä, eli tässä disclaimer puolueellisuudesta, kun elokuvankin näin ilmaiseksi ja viiniä ja sipsejä ja musiikkiakin tarjottiin). Laulu tulee ensi-illtaan 11.4. (Helsingissä Kinopalatsissa) ja se kertoo Suomen viimeisen runolaulajan Jussi Huovisen oppilaasta, kuvataiteilija Hanneriina Moisseisesta. Mä en ole koskaan lukenut Kalevalaa selailua enempää enkä kuunnellut kansanmusiikkia Värttinää enempää, mutta elokuvan runolaulut oli aivan hämmentävän tuttuja, ja kosketti jossain hyvin syvällä. Laulussa on monta tarinaa ja tasoa, jotka aukeavat pikku hiljaa, verkkaisesti kuin – no sellainen runolaulu.

p.s. Perjantaina Lapsimessuilla voi tulla bongailemaan mua tuolta Kidd.O:n osastolta (pitäisi olla Vaippavarikon tuntumassa) – tai otattamaan lapsestaan kuvan koko viikonlopun ajan (kaikilla Kidd.O:n malleilla ei mitenkään välttämättä tarvitse olla noin lennokasta virnistystä).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

 

Pääsiäisaskartelu – tämän helpommaksi ei muutu

helppo pääsiäisaskarteluTein viime viikolla Felixin kanssa pääsiäisaskartelua, ja tämä oli se alkuperäinen idea: ikkunaan ripustettava koriste tällä paperilautastekniikalla. No, tuossa kuvassa oikealla on Felixin tuotos, vasemmalla se mitä mä olin ajatellut. Kävi vain niin, että mä en ollut ihan tehtävieni tasalla, ja leikkasin vain kuumeisesti munia samaa tahtia kun Felix tarrasi niitä kiinni, joten sommitteluun ei jäänyt aikaa. Mutta idea oli siis tehdä pääsiäisaiheinen maisema kontaktimuovikollaasina.

Tarvikkeet

  • paperilautanen
  • kontaktimuovia
  • silkkipaperia (tai muuta paperia, tai vaikka huopaa tai villalankaa, josta saisi hienot varret pajunoksiin)
  • sakset

Leikataan lautasesta keskusta pois, leikataan kontaktimuovista sopiva pala ja tarrataan se lautaseen kiinni. Leikataan silkkipaperista (tai muusta materiaalista) aiheeseen sopivat maisemapalat ja sommitellaan ne kiinni kontaktimuoviin. Mä olin siis ajatellut tehdä ruohikon, johon Felix olisi sitten saanut sommitella munia, mutta tässä voi tosiaan vapaasti käyttää mielikuvitusta. Vähän isommat lapset voi itse huolehtia sommittelusta ja leikkaamisesta.

Mutta tästä viisastuneena valmistelin sitten seuraavan askartelun vähän paremmin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kuulumisia

 

ananaskirsikka

Viikonloppuna syötiin ananaskirsikoita, ranskaksi ilmeisesti sanotaan physalis (aina sitä ihminen oppii uutta).

Nyt kun mä en kirjoita blogiin joka päivä, niin asioita pääsee kasautumaan mielen päälle. Mä haluaisin esimerkiksi kertoa, että

- kaksosten huoneesen on siis tullut kerrossänky kaksi viikkoa sitten (tästä mä kyllä teen ihan oman postauksenkin)

- mä olen vihdoin lukenut ”Kuinka kasvattaa bébé” ja siitäkin on tulossa teksti

- meillä oli viime viikolla ihan paras terveyskeskuskäynti ikinä. Se alkoi siitä, kun ihan normi t-paitaan pukeutunut lääkäri tuli huoneestaan käytävään ja sanoi Felixille: ”Sä olet varmaan Felix. Mukava tavata. Mä olen Make.* Sä olet vähän kipeänä, ja me voitaisiin nyt yhdessä tutkia, mikä sulla on, niin saadaan sut taas terveeksi.” Ja sitten seurasi perusteellinen tutkimus, jonka aikana Felixille selitettiin jokainen toimenpide. Koko homma kesti vain sen säädetyn 15 minuuttia, vaikka yhtään ei ollut kiire. Ja seuraavina päivinä lääkäri soitteli labratuloksia ja kyseli Felixin vointia. Ja ehkä erityisesti mua lämmitti se, että lääkäri puhui helsinkiä: ”Täs on Lampisen Make, lekuri täält Vallilasta, terve.”

- me ollaan Anaïsin jaettu ahkerasti itsellemme tähtiä niinä päivinä, kun ei olla huudettu, ja se on toiminut aika hyvin, mun ennätys on nyt 10 päivää peräkkäin huutamatta. Palkintoon asti ollaan kuitenkin päästy vasta yhtenä viikkona – ja palkinto eli kylpyläkäyntikin on vielä lunastamatta, kun on ollut näitä sairasteluja välissä. Mutta tästä myös lisää myöhemin.

- Felix on ruvennut sanomaan ”mun” eikä enää ”minun”. Se kuulostaa yhtäkkiä tosi isolta.

- niin kuin tuolta Lapsimessut -arvonta postauksesta saattoi rivien välistä lukea, mä olen kevään aikana ollut pienellä panoksella mukana tekemässä keskiviikkona ilmestyvää uutta Kidd.O-lehden numeroa.

- viime viikkojen sairastelut on aiheuttaneet myös melkoista unenpuutetta, kun normi kuumeherätysten lisäksi eräs nimeltämainitsematon lapsi on ottanut tavakseen herätä kello 3 kysymään mm. voidaanko mennä Linnanmäelle. Viime yönä mä sitten nukuin 8 tuntia putkeen heräämättä, ja olo on kuin uudestisyntyneellä.

- huomenna mä kannan x säkillistä vaatteita, kenkiä, pottia, rintapumppuja, tuttipulloja, kantoreppuja ja muuta sälää Vekarakirppiksen pöytään numero 35, että tervetuloa kantamaan ne sieltä kotiin. Esim. kurahousuja näyttäisi tulevan myyntiin suunnilleen yhtä paljon kuin Stockan hullareilla.

- ja tuosta ananaskirsikasta tuli mieleen, wordpress on muuttanut kuvien säätöasetuksia, ja niistä tulee nyt isompia. Onko hankala selata?

Ja ei mulla varmaan sitten muuta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

*nimi muutettu

Lapsimessut – voita pääsylippu

Lapsimessut logo

Kuva Messukeskus

Kommentoimalla tähän postaukseen voit voittaa pääsylipun Lapsimessuille 11.-13.4.2014.

Näinhän siinä nimittäin käy; mä sain Messukeskukselta Leluteekille bloggaajapassin ensi viikonlopun Lapsimessuille, kun olinkin jo lupautunut auttamaan Kidd.O -lehden osastolla, ja saanut sitä varten pääsylipun. Pistetään siis hyvä kiertämään, ja ylimääräinen lippu arvontaan.

Mä olen ollut Lapsimessuilla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli vähän nolo: esikoisen ollessa 1,5-vuotias me käytiin sen kanssa ahkerasti taaperotanssitunneilla. Kivaa oli, mutta koreografiat ei aina meidän osalta menneet ihan nappiin. Taaksepäin kävely oli tosi hankalaa, ja muutenkin peilin taputtelu oli ehkä kiinnostavampaa. Niinpä kun ilmoitettiin, että meidän ryhmä pääsee esiintymään Lapsimessuille, muille ryhmäläisille annettiin ohjeet siitä, millaiset esiintymisvaatteet voisi laittaa, meille taas annettiin vapaalippu ja sanottiin, että me voitaisiin toki tulla katsomaan esitystä.

Mentiinhän me sitten, ja hienosti ne tanssi. Varsinaisia Lapsimessuja enemmän aikaa me käytettiin kyllä lemmikkieläinpuolella PetExpossa koiria ja pupuja katsomassa ja mun yllätykseksi lapsen suosikki oli ModelExpon lennokkinäytös. Eli suosittelen tollaisen reilu vuosikkaan kanssa.

Kaksosten ollessa pieniä Lapsimessuille lähteminen tuntui yhtä hyvältä ajatukselta kuin… No en keksi, mutta ymmärtänette, että ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Mutta viime vuonna Lapsimessuilla taas oltiin, kun olin auttamassa ranskalaisen koulun ständillä. Tosin kaksoset ei päässeet mukaan ollessaan kipeinä, eli tänä vuonna olisi ensimmäinen kerta niiden kanssa.

Mä luulen, että me käydään ainakin katsomassa Viiru ja Pesonen -esitys, käydään siellä Kidd.O:n osastolla valokuvauksessa, tsekataan kustantamoiden ständit (tai sitten niillä mä käyn yksinäni), Lasten oma radio ja sitten vain kierrellään pomppulinnoja ja paloautoja ja kasvomaalauksia. Ja varmaan käydään siellä PetExpon ja ModelExpon puolella myös, Lähiruoka-, Outlet- ja Kädentaitomessut mä taidan suosiolla katsastaa toisena päivänä itsekseni. Vähän mietin myös, kehtaanko mennä Odottajan maailmaan, koska siellä olisi ihan mielenkiintoisen kuuloista ohjelmaa – mutta ehkä mun on myöhäistä mennä kuulemaan, miten selviytyä synnytyksestä tai opettelemaan vauvahierontaa. Tuolta näytteilleasettajien listasta löytyy toki myös kaikkia kivoja kotimaisia lastenvaatemerkkejä messutarjouksineen, mutta meille ei oikeastaan tarvita mitään…

Mutta nyt siihen arvontaan. Aika on lyhyt, jotta mä ehdin postittaa lipun, eli maanantain 7.4. puolella tulleet kommentit osallistuu (ja tsekkaa tiistaina s-postistasi, voititko). Kerro kommentissa, minkä seuraavista jutuista (tai vaikka kaikki) haluaisit lukea blogista Lapsimessujen jälkeen. Jokainen kommentoija saa yhden arvan. Onnea arvontaan!

a) ”Kidd.O:n kansikuvastudiossa”

b) ”Kuinka kävi kun kaksoset laskettiin irti Lapsimessuilla”

c) ”Tästä näytteilleasettajasta haluaisin kuulla” (eli mähän voin käydä kyselemässä osastoilla tuotteista tai palveluista ja raportoida sitten blogissa)

Niin, ja mua saa siis tervehtiä messuilla, jos sattuu bongaamaan tuolta Kidd.O:n osastolta tai säntäilemässä lasteni perässä Leluteekki-läpyskä rinnassa (koetan varmaan kuitenkin olla huutamatta niille). On ihan tosi kivaa (vaikka vähän hämmentävää) kuulla ihan livenä, että joku oikeasti lukee näitä juttuja.

p.s. Höpöhöpöpostauksiin turhautuneille lukijoille tiedoksi, että ihan oikeaa asiaakin on taas jossain vaiheessa tulossa, kunhan turhautunut bloggaaja saa aivonsa, näppäimistönsä, lapsensa ja vuorokauden tunnit taas synkkaan.

EDIT. 7.4. Nyt on tuolla Kidd.O:n Facebook-sivulla lisää lippuja arvottavana, eli sinne ehtii vielä, jos ei täällä onnista.

EDIT 8.4. Arvonta suoritettu random.orgin mainiolla sovelluksella ja onni suosi nimimerkkiä Pirjo. Voittajalle lähti s-postia ja lippu seuraa etanamoodilla perästä. Kiitos osallistumisesta kaikille ja toivottavasti törmään teihin muihinkin lukijoihin messuilla – ja ensi viikolla siis luvassa vähintäänkin raportti kaksosten ensimmäisistä Lapsimessuista. :)

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

 

Helppo pääsiäisaskartelu: pääsiäismunat kollaasitekniikalla

pääsiäisaskartelu helppo pienille lapsilleTämä on siitä kiva askartelu, että se sopii jo aivan pienille lapsille, mutta yhtä hyvin myös koululaisille tai eskariin. Tämäkin löytyy mun pääsiäisaskartelu -taulusta Pinterestistä, ja alkuperäisessä ohjeessa on kivoja esimerkkejä erilaisista kollaasimateriaaleista, joilla nämä pääsiäismunat voi koristella. Pinterest on täynnä näitä kontaktimuovikollaaseja, ja täytyy sanoa, että se on kyllä nerokas tekniikka: helppo, siisti, lapsista hauska ja tulokset on kivan näköisiä.

pääsiäisaskartelua lapsille

Felix ei ole ollenkaan niin innokas askartelija kuin siskonsa, mutta mä ajattelin, että pieni hienomotoriikkaharjoitus ei tekisi pahaa, kun koko viikko ollaan taas kipeinä kotona. Vähän vastentahtoisen askartelijan kanssa ennakkovalmistelu on erityisen tärkeää, ettei tule tylsää odottamista, vaan pääsee heti tekemään ja kaiken kerralla. Kuvat on tällä kertaa vähän mitä sattuu, kun askartelun tuoksinassa ei kaikista vaiheista tullut napattua kuvaa.

Tarvikkeet:

  • värillistä paperia
  • kontaktimuovia
  • silkkipaperia / lahjapaperia / lankaa / tms. kollaasimateriaalia
  • sakset

 pic malli

Tee munan ”kehykset” valmiiksi. Mä leikkasin paperit neljään, jos tekee kovin isoja, niin silloin kannattaa käyttää kartonkia, jotta työ pysyy tukevana. Helpointa on hahmotella muna paperille, leikata sen keskusta irti ja jättää reunat vielä kiinni. Sitten leikataan sopivan kokoinen pala kontaktimuovia, ja kiinnitetään se paperin päälle. Voilà, munan muotoinen aukko, johon kollaasia ruvetaan tekemään. Lopuksi voi sitten leikata reunat pois kerralla, eikä tarvitse leikata tarttuvaa kontaktimuovia paljaaltaan. Tästä tulisi myös kiva pääsiäiskortti, mutta nyt en keksinyt, kenelle sellainen lähetettäisiin, niin tehtiin ikkunakoristeita.

 pic leikkaaminen

Sitten on lapsen aika käydä hommiin, eli silppuamaan kollaasimateriaalia. Silkkipaperia voi repiä, lahjapaperia tai lankaa voi leikata. Felixkin innostui harjoittelemaan leikkaamista kimaltavan paperin kanssa. Jos on kyseessä niin pieni taapero, että repiminenkin on vielä vaikeaa, niin sitä voi kokeilla aikuisen kanssa yhdessä, tai sitten siirtyä suoraan liimailuun. Kollaasitarvikkeet kannattaa muuten pakata pakastepussiin odottamaan taas seuraavaa kertaa, niin silppua ei suotta mene hukkaan.

 pic liimaaminen

Kun materiaalia on tarpeeksi, sirotellaan tai asetellaan silput kontaktimuovin päälle. Isompien lasten kanssa voi sommitella hienoja symmetrisiä munia ja miettiä väriyhdistelmiä, mutta pienempien kanssa mennään vapaalla tekniikalla. Sitten vain leikataan ylimääräiset reunukset pois.

pääsiäisaskartelu ohjeita

Jos ollaan kotona, munan voi saman tien tarrata ikkunaan (jos kollaasi on kovin paksu voi tarvita teippiä lisäksi). Jos muna taas pitää saada kuljetettua myöhemmin johonkin (kerhosta tai koulusta kotiin tai vaikka tuliaisiksi), niin kannattaa ennen reunojen leikkaamista liimata toinen kontaktimuovi tahmean puolen päälle ja leikata reunat sitten; läpikuultavuus säilyy, mutta kollaasi pysyy paikoillaan, eikä takerru matkan varrelle.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma askarrella Salama-autoja, saa nähdä miten käy. Mutta pääsiäisaskartelua löytyy siis lisääkin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.